Harhaileva fantasiia
Ulkoasu
Harhaileva fantasiia Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Olen aina ma tummista haaveillut,
- oli muusani aina mun musta,
- olen etelän hehkua halannut,
- kesän kuohujen tunnustusta.
- Vaan onnetar oikkuinen tiellein toi
- yhä vaaleita vuokkoja aamun:
- yön hehkuisten virvojen tummien
- ne hälvensi eestäni haamun.
- Näin naisen taas nuoren ja notkean;
- ei silmistä säihkyne tulta;
- nuo siniset, harmaatko, hurmata vois? –
- Niin, kerjäsin katseita sulta.
- Vain katsetta kerjäsin, lempeä en –
- tekotyynenä poistuin ma silloin,
- niin, tyynenä, hiljaisna, ylpeänä.
- Mä rakastin, rakastin silloin...
- Idän huurien polttavat suudelmat,
- min huulilta nektarin joisin,
- jo lämpöhön pohjolan vienoimpaan
- sinun silmistäs vaihtanut oisin!
- Vaan vieläkin viehkeä tenhotar
- taas vaalea unhohon haihtui,
- kevätkutrien kiilto jo kellervä
- yön tummiksi varjoiksi vaihtui.
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.