Harjulla (1877)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Harjulla. *)

Kirjoittanut F. F. Brummer


Oi, Herra, maailmaasi
Saan taaskin ihailla.
Kuin voisin kunniaasi
Ma kyllin veisailla!
Sun armotyösi ovat
Niin suurenlaatuiset.
Ja luonnon jalot kuvat
Niin vaihtelevaiset.
Kas Kana-vuorta tuolla,
Mi siintää silmihin!
Sen kummallakin puolla
On seutu kaunihin.
Ja Haapakoski, puuhun
Sen kuulen tännekin:
Oi, Luoja, voimas laadun
Nään luomastasikin.
Kuvana lempeästä,
Mi mielet kumoilee
Ja luonnon liepehestä
Kuin lapsi hymyilee,
Nään Lohikosken lehdot
Ne ihmeen ihanat;
Sen kummut, kukka-kehdot
Ja rannat vihannat.
Jo Alve-järven vuossa
On aallot nukkuneet,
Ja väreet Tuomiossa
On tyyten tauonneet.
Tään seudun syvää rauhaa
Ken hennois hämmentää? –
Vaan rastas parvi laulaa,
Ja peippo visertää.
Kas Jyväsjärven pintaa
Nuo purret kiitelee.
Ne varmaan ennen iltaa
Nyt kotiin rientelee.
Ja höyrylaivat lentää
Jo päässä Päijänteen.
Ne piakkohon entää
Äijälän salmehen.
Ja kaupunki tuo sievä
On tulevaisuuden.
Se kansan viel’ on vievä
Luo valon aarteiden.
Tääl’ isänmaamme loipi
Tiedolle alttarin,
Ja monet järjet juopi
Lähteestä Mimerin.
Näin runsaast suloisuutta
On isänmaassamme.
Se hartautta uutta
Tuo vastuksissamme.
Oi. kuinka tunteet vaihtuu
Näit’ ajatellessa!
Pois kaikki huolet haihtuu
Jo luonnon helmassa.

–r–r. [F. F. Brummer]

*) Harju on Jyväskylän kaupunnin lounaispuolella oleva korkea mäki.


Lähde: Keski-Suomi 17.3.1877.