Harjulla (1878)
| Harjulla.[1] Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Oi, Herra, maailmaasi
- Saan taaskin ihailla.
- Kuin voisin kunniaasi
- Ma kyllin veisailla!
- Sun ihmetyösi ovat
- Niin suurenlaatuiset
- Ja luonnon jalot kuvat
- Niin vaihtelevaiset.
- Kas Kanavuorta tuolla,
- Mi siintää silmihin;
- Sen kummallakin puolla
- On seutu herttaisin.
- Ja Haapakosken pauhun
- Sen kuulen tännekin:
- Oi, Luoja, voimas laadun
- Näen luomastasikin.
- Kuvana lempeästä,
- Mi mielet lumoilee.
- Ja luonnon liepehestä
- Kuin lapsi hymyilee
- Nään Lohikosken lehdot
- Ne ihmeen ihanat,
- Sen kummut, kukkakehdot
- Ja rannat vihannat.
- Jo Alvejärven vuossa
- On aallot nukkuneet,
- Ja väreet Tuomiossa
- On tyyten tauonneet.
- Tän seudun syvää rauhaa
- Ken hennois hämmentää?
- Vaan rastasparvi laulaa
- Ja peippo visertää.
- Kas Jyväsjärven pintaa
- Nuo purret kiitelee;
- Ne varmaan ennen iltaa
- Nyt kotiin rientelee.
- Ja höyrylaivat lentää
- Jo päässä Päijänteen;
- Ne piakkohon entää
- Äijälän salmehen.
- Ja kaupunki tuo sievä
- On tulevaisuuden.
- Se kansan viel on vievä
- Luo valon aarteiden.
- Tääll’ oivat miehet loipi
- Tiedolle alttarin,
- Ja monet järjet juopi
- Lähteestä Mimerin.
- Näin runsaast suloisuutta
- On isänmaassamme.
- Se hartautta uutta
- Luo vastuksissamme.
- Oi, kuinka tunteet vaihtuu
- Näit’ ajatellessa!
- Pois kaikki huolet haihtuu
- Jo luonnon helmassa.
- ↑ Harju on Jyväskylän kaupungin lounais-puolella oleva korkea mäki.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.