Harmaita pilviä
| Harmaita pilviä. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen |
Raskaita, painostavia, surmaavia ovat nuo syksyn harmaat ja synkeät pilvet...
Soiden ja rämeiden syvyyksistä, notkojen povista, jokien usvaisista laaksoista lienevät ne kohonneet. Vai lienevät joidenkin suruisten seutujen suruiset ajatukset pilviksi muodostuneet.
Ne täyttävät koko taivaanlaen, kaareilevat, leijaavat yllämme kuin lukemattomat parvet harmaita usvalintuja ja iskevät arkailematta raatelevat kyntensä rintoihimme.
Nuo harmaat, suruiset, arkipäivä-pilvet!
Kirotut! Te pimitätte auringon, te iskette kyntenne kasvoihimme, sydämiimme, sammutatte elämän liekin rinnoistamme, riistätte rohkeuden, ilon ja jäntereiden voiman ja tuotte meihin tuskaa, ikävyyttä, pelkuruutta. Kirotut! Minä vihaan teitä!
Te suruisten seutujen suruiset ajatukset!
Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.