Harvinainen mestarinäyte
| Harvinainen mestarinäyte. Kirjoittanut anonyymi |
Kuten tunnettu, oli Napolon I hyvin epäluuloinen ja hänen salapoliisinsa eivät saaneet laiminlyödä minkäänlaisia varovaisuudenkeinoja, vaikka olisivat kohdanneet miten suuria vastuksia tahansa etenkin matkoilla valloitetuissa maakunnissa. Vähää ennen erästä matkaa Belgiaan, kutsutti hän erään terästyöntekijän luokseen ja kysyi häneltä, voiko hän valmistaa panssaripaidan, jota mitkään aseet eivät voisi vahingoittaa.
Vastaus oli myöntävä ja mies sai tehtäväkseen tehdä sellaisen paidan. Määräpäivänä jätti, mestari itse joka oli nuori mies, persoonallisesti paidan keisarille niinkuin tämä oli käskenyt.
Napoleon tutkiskeli hetkisen kummallista teosta: sen jälkeen kääntyi hiin äkkiä mestarin puoleen ja sanoi: »Pankaa päällenne tämä panssaripaita, minä tahdon nähdä kuinka se käy päälle.»
Mestari totteli. Mutta kauhukseen huomasi hän, että keisari otti pistoolin käteensä.
»Me tahdomme nähdä», sanoi Napoleon kylmäverisesti, »kestääkö tämä panssaripaita kokeen, kuten olette luvannut.»
Mykkänä kauhusta tottelee miesraukka. Keisari astuu muutamia askeleita taaksepäin, tähtää suoraan miehen rintaan ja laukasee.
Luoti tupsahti takaisin ja lensi heikosti huoneen nurkkaan. Paita oli vahingoittumaton.
»Kääntykää» käskee keisari tämän jälkeen ja ottaa toisen pistoolin sekä ampuu vielä kerran.
Luoti sattui selkään mutta ei vaikuttanut enempää kuin edellinenkään.
Mestariraukka luuli seikan jo olevan päättyneen ja hengitti keveämmin.
Mutta hän pettyi. Napoleon otti nyt metsästyskiväärin ja toisti kokeensa miehen vatsaan ja sivuille.
Paita oli nytkin vahingoittumaton ja pelasti valmistajansa täydellisesti.
»Minä olen teihin tyytyväinen. Te olette pitänyt sananne» sanoi Napoleon hyvillä mielin. »Paljonko pyydätte työstänne?»
Mestari sanoi vavisten: »18,000 frangia.»
»Bah! Se on liian vähän», vastaa keisari, »menkää suurimarsalkan luo ja hän antakoon teille 36,000 frangia. Te olette vallan hyvin kestänyt kokeenne.»
Syystä että hänellä oli niin oivallinen panssaripaita, voi Napoleon lausua tuon tunnetun lauselman: »Sitä luotia, joka minuun sattuu ei ole vielä valettu.»
Lähde: Työmies 2.8.1901.