Hatanpään osto kaupungille 3
Tämä asia on parhaillaan Tampereella mieltäkiinnittävänä keskustelukysymyksenä. Eikä suinkaan syyttä. Mikäli olemme useilta kaupungin kunnallisia asioita tuntevilta henkilöiltä tiedustelleet, näyttää näissäkin piireissä kysymyksessä oleva kartanon osto olevan varsin puoleensa vetävä. — Mutta luonnollisesti eivät asiantuntijat vielä ole voineet muodostaa asiassa varmaa mielipidettä, koska ei ole ollut tiedossa kartanon lopullinen hinta ennenkuin vasta viime päivinä, jos nim. sitäkään voidaan vielä täysin lopulliseksi katsoa. Kysymys on ennen muuta raha-asia ja niinkauvan kuin maksun suuruus lopullisessa määrässä ei ole tiedossa, on mahdotonta päättää, vastaako oston kautta saavutettava hyöty niitä rahallisia menoja, joita kauppa vaatii.
Sitä paitsi tarvitsee ennen kaupan päättämistä olla selvillä, mihin tarkoitukseen kaupunki paraiten voisi käyttää Hatanpään kartanon kallisarvoisia rakennuksia ja laajaa maa-aluetta. Jälkimäinen seikka tietysti ei ole sanottava pulma, sillä ainahan maa-aluetta, jos se saadaan lähimainkin kohtuushinnoilla, voi kaupunkikunnan kaltainen ostaja suuremmitta tappioitta käyttää eri tarkoituksiin. Vaikeampi ratkaistava sen sijaan on, mihin tarkoitukseen kartanon uhkeat rakennukset ovat käytettävissä tavalla, josta koituva hyöty on siksi suuri, että se vastaa ostoon tarvittavia suuria menoja.
Tässä suhteessa on esitetty pääasiassa kolme suunnitelmaa, joilla kullakin lienee puolellaan suuremmassa tai pienemmässä määrässä kannatusta. Ensimäinen ehdotus tarkoittaa kartanon rakennusten muodostamista mielisairaalaksi, toinen niiden järjestämistä vaivaistaloksi ja kolmas on se suunnitelma, jonka läänin kuvernööri esitti äskettäin täällä pidetyssä yksityisessä kokouksessa ja josta lehdessämme jo on ollut selonteko.
Näistä ehdotuksista voinee pitemmittä perusteluitta sulkea pois ensimäisen. Mielisairaalan paikaksi on kartanon kohta aivan sopimaton, sillä eihän liene sellaista tautia, kuin mielipuolisuutta, poteville terveellistä, jos heidän, jotka kai ennen muuta kaipaavat tyyntä oloa ja rauhaa, silmien kantavilla on suuren kaupungin ahkera aherrus, ja heidän korviensa kuuluvilla työn uutterasta touhusta johtuva mieltäkiinnittävä, mutta kai hermoja koskeva jymy. Sitä paitsi ovat kartanon rakennukset mielisairaalaksi sopimattomat. Siihen tarkoitukseen kelvatakseen täytyisi niihin tehdä ylettömästi muutoksia, jotka kysyisivät paljon kustannuksia ilman että sittenkään saataisiin tarkoitukseensa täysin sopivaa mielisairaalaa.
Jää siis jälelle kaksi ehdotusta. Toinen, jonka mukaan kartanon rakennukset olisivat muutettavat vaivaistaloksi ja toinen, jonka mukaan sinne olisi koetettava saada eläinlääkäriopisto. Näistä edellistä voidaan joillakuilla syillä puoltaa. Pätevin syy kieltämättä on se, että nykyinen vaivaistalo on paikalla, joka tulevaisuudessa luultavasti jo varmaankin tarvitaan teollisuuden palvelukseen. Kaupungin, nimenomaan Tampereen kaupungin, joka on maamme suurin tehdaskaupunki, tulee tehdä kaikki voitavansa, jotta sillä riittää tontteja teollisuuslaitoksille. Tässä suhteessa on kaupunki jo nyt aivan liian köyhä. Siitä on johtunut sellaisia ikäviä seurauksia, että luultavasti useakin tehdas on perustettu maaseudulle, kun ei ole ollut saatavissa sopivaa tilaa kaupungin piirissä. Jo pelkkä silmäys kaupungin karttaan on riittävä äkkinäistäkin, asioihin perehtymätöntäkin vakuuttamaan siitä, että vaivaistalon ennemmin tai myöhemmin täytyy väistyä muualle teollisuuden tieltä. Se on vain ajankysymys.
Mutta ei tämä seikka silti oikeuta päätä pahkaa ostamaan Hatanpäätä sitä varten, että sen asuinrakennuksista muodostetaan uusi vaivaistalo. Herraskartano ei suinkaan ole niinkään sovelias vaivaistaloksi. On kokonaan väärä periaate, että vaivaistalot on pyritty rakentamaan palatsimaisiksi, liian komeiksi ja kalliiksi. Sen vuoksi niissä hoidokkaat, jotka ikänsä ovat yksinkertaisiin olosuhteisiin tottuneet, eivät viihdy. Hyviä, puhtaita, lämpimiä tulee vaivaistalojen olla, silloin niissä viihtyvät niiden elämän kourissa kovia kokeneet asukkaat. Mutta koettaa upeasta herraskartanosta muokata vaivaistalo, tuntuu jotenkin luonnottomalta. Ei siinä niin onnistuta, että tyydyttäviin tuloksiin päästään. Kyllä vaivaistalo, kun tulevaisuus sen asian päiväjärjestykseen tuo, on rakennettava alunpitäen omaa tarkoitustaan silmällä pitäen.
Mitä kolmanteen ajatukseen tulee, siihen että Hatanpäähän saataisiin eläinlääkäriopisto, jota suunnitelmaa on myös läänin kuvernööri innostunut puolestaan ajamaan, niin tuntuu se todella huomiota ansaitsevalta. Kuten tunnettu on tämä ehdotus sellainen, että Tampereen kaupunki ostaisi kokonaisuudessaan Hatanpään kartanon ja anoisi sitä varten huokeaehtoista valtiolainaa. Päätilasta tulisi kaupungin eroittaa kartanoon kuuluvat rakennukset ja jonkun verran maata ja tarjota ne valtiolle ehdolla, että valtio sijoittaa kartanoon eläinlääkäriopiston.
Eläinlääkäriopistoksi Hatanpään rakennukset kieltämättä sopisivat. Toisesta tiilisestä asuinrakennuksesta suuremmitta vaikeuksitta saataisiin itse opistolle tarvittavat suojat, toisesta voitaisiin muodostaa internaatti. Niinikään sopisi tiilinen navettarakennus ja talli oivallisesti palvelemaan sanottua tarkoitusta.
Asemansa puolesta on paikka eläinlääkäriopistoksi myöskin varsin sovelias. Sijaiten vilkkaan teollisuuskaupungin äärellä ja varakkaan maaseudun ympäröimänä voisi vuorovaikutus opiston ja ympäristön välillä olla hyödyksi kummalekin ja sen kautta eduksi myös koko maalle. Ajateltakoon vain esimerkiksi sitä suorastaan tärkeäksi arvattavaa vaikutusta, mikä opistolla olisi maaseudun hevosrodun jalostamiseen. Että opisto myös edullisesti vaikuttaisi kaupungin liikeyhteyteen, on helposti ennustettavissa. Syvempi asiaan perehtyminen toisi ilmi paljon muuta edullista. Mutta tällä kertaa riittänee muutamat ääriviivatkin, jotta huomio asiaan tarpeellisessa määrässä kiintyisi.
Lienee myöskin ymmärrettävissä pitemmittä perusteluitta, että kaupungin edellä mainitun ja monen muun edun saamiseksi perustettavan eläinlääkäriopiston kautta kannattaa puolestaan tehdä uhrauksia, jopa melkoisiakin. Tietysti liiallisuuteen tässä suhteessa ei voida mennä, mutta tarkoin punnitsemalla asiasta koituvaa hyötyä kyllä voitaisiin jotakuinkin saada selville, kuinka paljon kaupungin kannattaa tehdä uhrauksia eläinlääkäriopiston saamiseksi. Ainoastaan jos hinta menee yli kaiken kohtuuden, täytyy luopua kaupungin ei ainoastaan ostohommista, vaan myöskin toivosta saada sinne eläinlääkäriopisto ehdolla että kaupunki myös jotain uhrauksia tekee sen saadakseen lähelleen.
Pyydämme huomauttaa niistä tarjouksista, joita Lahden kaupunki on tehnyt saadakseen eläinlääkäriopiston piiriinsä. Se on tarjonnut ilmaiseksi opistolle tarvittavat laajat tonttimaat, sekä lisäksi rahaa 150,000 mk. Sielläpäin siis odotetaan opistosta paljon, muuten ei pieni kaupunki olisi niin varomaton, että se sitoutuisi sille verrattain varsin suuriin uhrauksiin. Että Tampereenkin kannattaa uhrauksia tehdä, siitä voi tuskin erimielisyyttä olla. Kysymys on vain siitä, kuin paljon kaupunki voi luvata, jotta se ei saa kannettavakseen kohtuuttomia aineellisia rasituksia.
Asian selville saaminen käy laatuun vasta erityisen mietinnön avulla. Tarvitaan tai lienee jo olemassakin komitea, joka asiata pohtii. Tämän komitean tulee samalla ryhtyä tiedustelemaan valtiolainansaantia niin helpoilla ehdoilla kuin mahdollista. Riippuu varsin paljon siitä, saadaanko ja millä ehdoilla kaupungille valtiolaina. Sen nojalla voi kaupunki puolestaan tehdä uhrauksia, jos katsotaan että eläinlääkäriopiston saaminen Hatanpäähän olisi etu, jota maksaisi vaivan tavoitella.
Mitä taasen pelkästään Hatanpään ostoon tulee, niin täytyy kaupungin koettaa käyttää nyt tarjoutunutta tilaisuutta. Tampere tarvitsee välttämättömästi lisää maata. Kaupungin alue on liian ahdas jo nyt, saati jos tulevaisuus, niinkuin nykyisen polven velvollisuus on, huomioon otetaan. Arvattavasti myyjän taholta myös ymmärretään kohtuuden vaatimukset. Olisi surkuteaavatl, ENI AOAO AOA A A teltavaa, [sic] jos siltä taholta alulle pantu kaupanteko keskeytettäisiin mahdottomilla hinnoilla.
Hatanpään kartano on pinta-alaltaan 1459,458 hehtaaria. Pinta-alan mukaan voidaan hinta keskimäärin arvostella. Asettamalla hinnaksi 1,000 mk. hehtaarilta, mikä hinta tavallisissa oloissa on katsottava jo liialliseksi, tulisi kartanon hinnaksi pyörein luvuin 1½ miljoonaa markkaa. Tietysti on otettava huomioon, että kartano on rakennuksiltaan oivallisessa kunnossa, joten se nostaa kauppasummaa melkoisesti.
Kauppahinta se tässä asiassa kaikesta päättäen on lopullinen tekijä, josta riippuu kysymyksessä oleva kaupanteko. Yleensä mielet ovat jo kypsät siihen, että kartano on ostettava, jos suinkin hinnoista sovitaan. Samaa mieltä olemme mekin.
Lähde
[muokkaa]Aamulehti sunnuntai 16.2.1913 s. 2–3, pääkirjoitus.
Kirjoittaja
[muokkaa]Aamulehden pääkirjoituksen on oletettavasti kirjoittanut päätoimittaja Eetu A. Alha (1873–1926), vaikka kirjoituksen yhteyteen ei olekaan liitetty kirjoittajan nimeä.