Haudan partaalla

Haudan partaalla. Kirjoittanut Irene Mendelin

Jo saavuit mailman myrskyistä

Sa tyyneen valkamaan,

Ja tuskasta ja vaivasta

Ijäiseen onnelaan. –

Poiss’ elon tuska, taistelu

Ja kipu, tauti on, –

On sielullasi lepo nyt

Ja rauha verraton.

On rauha, jot’ ei häiritä

Elämän myrskyt voi,

Sen rauhan Herra Jesus nyt

Sun sielullesi soi; –

Hän vei sun onneen ijäiseen

Ja antoi elämän, –

Nyt nautit iloja sa vaan

Ikuisen kevähän.

Syys on nyt täällä, kuihtumus

Ja hyinen halla vaan.

Sa jätit ne ja vaihdoit pois

Elohon ihanaan. –

Oi, pois siis murhe musta nyt

Ja tuska toivoton! –

Ja kiittäkäämme Herraa vaan!

Hän isä hyvä on.

Hän ihmissielun korjaa pois –

Mi henk’ on Jumalan –

Ja laskee ruumiin lepohon

Maa äidin helmahan.

Kuin siemenen hän laskee sen

Maan poveen itämään,

Ja siemen kasvaa, uudistuu

Näin uuteen elämään.

Niin saavuit mailman myrskyistä

Sa tyyneen valkamaan,

Ja tuskasta ja vaivasta

Ijäiseen onnelaan.

Sait rauhan, jot’ ei häiritä

Elämän myrskyt voi;

Sen rauhan Herra Jesus nyt

Sun sielullesi soi.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.