Hautaus (Avellan)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hautaus.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kirkontornin kolkot kellot äänsi,
Sinne kohden musta joukko käänsi,
Vakavaisna, kantain nuorukaista,
Äsken kukkivaista.
Hiljaa nukkuvainen pannaan maahan,
Rauhaisesti kumpu uusi saahaan,
Murhe nostaa ristin halvanlaisen
Päälle valkamaisen.
Nyt kun palvelus oil loppununna,
Joukko lähti; – mutta vaipununna
Vasten jalavaa, mi kasvoi siellä,
Tyttö viipyi vielä.
Ja hän viipyi, kunnes kaikk’ oil hiljan;
Astui silloin haudalle, ja liljan
Vaalevaisen, jonka käissä kantoi,
Kumpuselle antoi.
Ja hän istui silmät veessä siellä,
Koska päivä kulki mailleen vielä;
Ja tuo yösen vaalas tähti hohti
Neitostakin kohti.
Aamun tullen tyttö löyttiin sieltä;
Vaan ei kyynel kossut silmäpieltä,
Eikä tykkinynnä kylmä rinta
Vasten ristinpintaa.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.