Hautaus (Avellan)

Hautaus. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kirkontornin kolkot kellot äänsi,

Sinne kohden musta joukko käänsi,

Vakavaisna, kantain nuorukaista,

Äsken kukkivaista.

Hiljaa nukkuvainen pannaan maahan,

Rauhaisesti kumpu uusi saahaan,

Murhe nostaa ristin halvanlaisen

Päälle valkamaisen.

Nyt kun palvelus oil loppununna,

Joukko lähti; – mutta vaipununna

Vasten jalavaa, mi kasvoi siellä,

Tyttö viipyi vielä.

Ja hän viipyi, kunnes kaikk’ oil hiljan;

Astui silloin haudalle, ja liljan

Vaalevaisen, jonka käissä kantoi,

Kumpuselle antoi.

Ja hän istui silmät veessä siellä,

Koska päivä kulki mailleen vielä;

Ja tuo yösen vaalas tähti hohti

Neitostakin kohti.

Aamun tullen tyttö löyttiin sieltä;

Vaan ei kyynel kossut silmäpieltä,

Eikä tykkinynnä kylmä rinta

Vasten ristinpintaa.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.