Hedelmien aika

Hedelmien aika. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Viilene ilma, ylene taivas: hedelmien aika on tullut!

Iloitse, kyntäjä: vilja-aumat kohoavat pelloille. Perunoiden kuokkimisaika on käsissä ja liinat ja pellavat jo odottavat riipijöitä.

Hymyile, tarhuri: raskaina nuokkuvat hedelmäpuiden oksat, kypsinä punertavat viinimarjat, omenat ja kirsikat.

Kypsyneet ovat jo muuramet soilla, mustikat lehdoissa, pientareilla vaapukat ja puolukat ahojen rinteillä. Punaisina loistavat kuusien kävyt ja pihlajan marjat. Ketojen kukat ovat teränsä jo pudottaneet, hedelmät niissäkin tuleentuvat, siemenet valmistuvat.

Auringon rinnassa sykkii tyydytyksen tunne. –

Rakkaus, punaruusu, riemuitse! Sinunkin hedelmäsi kypsyvät. Äidit ja isät, hymyilkää onnenne viileätä hymyä!

Hengen hedelmät, heilukaa, karistakaa siemenenne tuulien leviteltäviksi! Vietäviksi sinne, missä vanhat ovat sortuneet ja uusia taimia on tarvis!

Ihmissielu, iloitse, huumaannu, päihdy! Katso kuinka juhlii nyt syksyinen luonto: vihreät hongikot kaartavat lehtoja, joissa puut ovat pukeutuneet kultaan ja purppuraan. Puiden välitse kohoavat tuhannet väriliekit, uhritulet hedelmien jumalan kunniaksi. Syttykää, leimahtakaa, sydämet ja rinnat: kultaisten lehtien alla nyt nuokkuvat hekuman päihdyttävät hedelmät!

Hei, te hilpeät, jotka nyt juhlitte otsilla viininlehväseppeleet, viskatkaa hattujanne korkealle ilmaan! Ja lasit kädessä tervehtikää hedelmien jumalaa, joka keltaisella ratsulla ohitsenne rientää sylissänsä hilpeä, naurava nainen!

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.