Heikki parka
| Heikki parka. Kirjoittanut Heinrich Heine |
- I.
- Nyt Antti ja Reeta tanssailee
- Ja riemunsa kuohuu kuin koski,
- Mut ääneti Heikki vaan katselee
- Ja kalman on kalpea poski.
- Antti ja Reeta nyt pitävät häitä
- Ja vaatteet on komeat heillä;
- Mut Heikki vaan järsivi sormensa päitä
- Ja arkivaatteet on yllä.
- Heit’ Heikki katsovi surkeissaan
- Ja miettivi mielessänsä:
- ”Jos mieltä nyt ois’ vähemp’ hiukankaan,
- Vois’ päättää jo elämänsä.”
- II.
- ”Mun suru särkee sydäntäin,
- On rinta rikkehissä,
- Mä tuonne kuljen, tänne käyn
- Ei apua oo missään.”
- ”Ma aijoin ajaa Reetan luo,
- Sielt’ ehkä avun saapi,
- Mut ensi katseellaan jo tuo
- Mun kauas karkoittaapi.”
- ”Mä vuoren laille kiipeän
- Pois ihmisien luota,
- Mä siellä seison yksinän
- Ja vettä silmät vuotaa.”
- III.
- Ja Heikki parka harhailee
- Kalpeena sivu hiljakseen,
- Ja kansa häntä kummissaan
- Kadulla kääntyy katsomaan.
- Toisilleen tytöt sipattaa:
- ”Tuo tulee varmaan haudastaan?”
- – El niin oo Immyt ihana,
- Hän sinne vast’ on menossa.
- Hält’ aarre paras vietihin,
- Lie hauta koti haluisin,
- Hän sinne siksi käydä voi,
- Kun Herran tulokellot soi.
Heine (A–o).
Lähde: Savo 12.11.1889.