Heinäniityllä (Virtanen)
Ulkoasu
Heinäniityllä Kirjoittanut Jalmari Virtanen |
- ”Punaisen Iskurin” niityllä kasvoi
- Komeaa kylvöheinää.
- Sitä kun katseli prikaadin vanhin,
- Mietti: – ”On heinä kuin seinää!
- ”Kunpa sen saisimme kunnolla korjuun.
- Siinä on tointa ja huolta.
- Nyt, kun on pystyssä, kyllä on poutaa,
- Vaan pilvet ne nousevat tuolta.”
- Surisee kone ja viikate välkkyy,
- Luoko jo kasvaa ja karttuu.
- Työssä on intoa, iskurivauhti
- Ja riemu jo niittäjiin tarttuu.
- Heinä on maassa nyt päivän ja toisen;
- Riitä ei paiste ja tuuli,
- Joudutti niitylle joukon vanhin,
- Kun ukkosen kuminan kuuli.
- Sadetta, paistetta, sadetta jälleen.
- Haapojen havina kiihtyy.
- Pitkäänpä seudulla ukkosenpilvet
- Pahimpaan aikahan viihtyy.
- Kiire on niityllä: ankaranmoinen
- Vihuri villinä entää,
- Yhtenä myllynä lehtiä, lintuja,
- Heiniä, oksia lentää.
- Idästä iski se ukkosen kohina;
- Heinät on märkiä jälleen.
- Mätänee, ellette seipäille laita;
- Kuivaksi saa ne vain tälleen:
- Haarukkaseipäille, haasioille
- Nostamme heinämme niukan.
- Tietenkin sähköllä kuivaamme heinän,
- Kun tekniikka eistyvi hiukan.
1931
Lähde: Virtanen, Jalmari 1936: Valittuja runoja. Valtion kustannusliike Kirja, Petroskoi.