Heitä maljasi pois

Heitä maljasi pois. Kirjoittanut Irene Mendelin

Kohottaaksesi riemua kiitävän tiiman

sinä viininkö hurmata suot?

Pitentääksesi aatosten jaloimman retken,

sitoaksesi tunnelman hienoimman hetken

sinä rypälevertako juot?

Kasvoi rypälet etelän rinteillä tuolla. –

Sinä lapsonen talven ja jään,

siksi huumata itsesi niidenkö soisit,

että päivyen voimaa ja tulta sa joisit,

veres vierisi vinhempään?

Heitä maljasi pois! Olet, miekkoinen, nuori,

elos armahin aika on tää,

sydän rinnassas rikkaana, lämpöisnä sykkii,

veri suonissas polttaa ja valtimot tykkii,

sulle elämä kimmeltää.

Heitä maljasi pois! Sen et tenhoa kaipaa,

tenho nuoressa rinnassas on,

ja se aatokses kauas ja korkeelle luopi,

ja se tunnelmat hienoimmat sinulle suopi, –

sun on mailmasi rajaton! –

Viihdyttääksesi rintasi raskahan murheen,

surun suuren, min elämä soi,

unhottaaksesi muistojen synkeät parvet,

teot tummat ja iskut ja veriset arvet, –

siksi, siksikö, ystävä, joit?

Elon lahjat on monet. Oi milloin se suopi

onnen huimaavan, milloinpa taas

surun sinulle suuren ja syvän se antaa,

suru painavan raskas on sinusta kantaa, –

kukkaset kaikki se kaas.

Mutta raskainpa sentään se tieto on kestää,

oma syy että turmion toi.

Mut ei aateli, onni vain velvoita meitä,

ihmisyys sepä vaativi kulkemaan teitä,

joilla vaipunut nousta voi.

Heitä maljasi pois! Ellet itsesi tähden,

heitä veljesi tähden se pois.

Viinin helmivän vaahdossa piileepi surma,

sepä satojen ollut on tuho ja turma. –

Ethän veljesi sortuvan sois?

Heitä maljasi pois! Viini hurmaapi mielen,

mutta aivot se ryöstääpi myös.

Sitä vallassa nautinnon nurjan ja väärän

ylen helposti unhottaa matkansa määrän,

ja kuin varkain saapuvi yö.

Heitä maljasi pois! Päiv’ on kirkas ja kaunis,

tyyntä iltaa se luvata voi.

Elontehtävät vartovat päiväsi työtä,

hyvän tunnonpa siunaus niillä on myötä,

sillä iltas ne ihannoi.

Heitä maljasi pois! Sinä liian oot hyvä

viinin orjaksi alistumaan.

Jaloin, korkehin maali on sinulle suotu,

ikuisuuksia varten on henkesi luotu, –

ollos ihminen kokonaan!

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.