Hektorin jäähyväiset

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hektorin jäähyväiset
(Hektors Abschied)
Kirjoittanut Friedrich Schiller


ANDROMAKE.
Ikkusest’ko Hektori nyt syöksee
Murhajan Akaijalaisen luokse,
Jossa hirmusesti surmataan.
Kenpä neuvonee sun pienosille
Jumaluudesta ja miekkasille,
Kun nyt joutunet sä Tuonelaan?
HEKTOR.
Kyynelesi vaimo kulta sulje,
En ma turhaan miekka vyöllä kulje,
Käessäin on turva Pergamon!
Suojellen pyhyyttä temppeleien
Kaadun, mutta maalleni vapauen
Voitan mennessäni Tuonelaan.
ANDROMAKE.
Heiluttelevaksi talvituulen
Jätetyin aseisi äänen kuulen,
Sankarsuku Priamon katoo;
Menet missä aurinko ei koitse,
Missä Tuonen virta itkevi saloitse,
Siihen rakkautesi vajoo.
HEKTOR.
Toivoni ja ajatukset kaikki
Tuonen virtahan ne hukutanki,
Rakkauteni en kuitenkaan.
Kuules! sota muurilla jo pauhaa;
Tänne miekka! Tuoni tuopi rauhaa,
Rakkaus ei kuole Tuonelaan.

P[ietari]. H[annikainen].


Lähde: Saima 3.10.1844.