Helkath Hazurim eli Miekanteränpelto

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Helkath Hazurim eli Miekanteränpelto.
(2 Sam. kirj. II, 12–16.)
Kirjoittanut Oskar Uotila


Jakaneet oli David ja Isboseth
Saul vainajan valtakunnan.
Kuningasten välit oli riitaiset,
Ja miekka oli määräävä surinan.
Sotajoukot seisoivat vastakkain,
Niit’ erotti Gibeonin lampi.
Asu joukkojen oitis ottelevain
Oli toistansa uljahampi.
Näit’ ohjasi Abner, noita taas
Oli Joab johtava voittoon.
Joabille huus Abner: «Malttakaas,
Viel’ aikaa on voimien koittoon!»
«Sitä ennen miekkaleikkihin
Kakstoistakymmentä meidän
Miest’ urheinta nouskoon esihin,
Sama määrä myös urhoja teidän».
Joab vastasi siihen: ««Niin nouskohon.»»
Ja ne nousivat kahden puolen.
Tän nuoren valiojoukkion
Piti Abner tempuista huolen:
«Vasen kätenne vihollisen olalle,
Käden oikean miekka päin rintaa:
Näin leikkimme tulevi tolalle
Ja mies käy täydestä hintaa.»
Oli asento valmiina. Pistos, niin
Ne neljäkolmatta kaatui. –
Kaikk’ yhteen sankarit haudattiin. –
Ajan aikoina hauta se maatui.
Mut paikka, miss’ silloin painittiin
Veripainia, «Miekanterän-Pelloksi»
se sitten mainittiin
Muistoksi sen tulisen erän.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.