Helläsydäminen

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helläsydäminen.

Kirjoittanut anonyymi


Eräässä hienossa kylpypaikassa tapasi viime kesänä eräs nuori tiedemies A. suuren sikaritehtailijan. Nuori tiedemies halusi kuulla jotakin työväen oloista ja siitä syntyi seuraava keskustelu :

A.: Sanokaapa minulle, hra tehtailija, mimmoinen on todellisuudessa työmiesten asema teidän ammatissanne? Onko se todellakin niin kurja, kuin usealla taholla väitetään?

Teht.: Kyllä, suoraan sanoen, se on todellakin kurja. Kilpailu on ankara ja kun siitä huolimatta täytyy ansaita jotakin, niin ei voida maksaa suuria palkkoja.

A.: Mutta niin suuria kaiketikkin, että niillä kaikissa tapauksissa voi elää?

Teht.: Se riippuu siitä mitä ”elämisellä” tarkoitetaan. Kurjuus on pelottava ja jolla on hellä sydän ei voi kärsiä sen näkemistä. Minä esim. olen liiaksi hellämielinen siihen!

A.: Mutta onhan teillä vielä tehtaanne jälellä. Ja näytättepä hyvin suoriutuvan kilpailustakin.

Teht.: Niinpä niinkin, mutta juuri minun hellämielisyyteni tähden pysyttelen minä pois johdosta. Minulla on, Jumalan kiitos, kunnollinen johtaja, johon voin huoletta luottaa. Sitä miestä ei voi palkita rahalla. Hän on kuin kivestä! Ei mikään kurjuus maailmassa voi liikuttaa häntä!


Lähde: Työmies 14.3.1896.