Hellaan aarteet

Hellaan aarteet. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Yli Arkipelagin laineiden

ja rantoja Hellesponton

kävi valloittajan käsi hurmeinen,

loi valtiomahtinsa onton.

Vahatorneja vain teräs hauras luo,

lakastuu sotapäällikön valta,

mut Hellas, laulusi laajat nuo

ne kukkivi tuhkan alta.

Ja Olympon jumalat nuortuu ne,

kuvitelmin kaunihin tehdyt.

Meri ennen kuivuvi hiekalle

kuin Muusain lähde sä ehdyt.

Yhä Soolonin lait jalot säälissään,

tienviittoja olla voivat.

Myös Sokrates kertoo mietteitään,

sanaseppojen lausehet soivat.

Ja Saphokin vienoa soitintaan

ajan vyörteiden läpi soittaa.

Maratoonin sankari-innollaan

yhä nuoriso laakerit voittaa.

Myös Pindaron, laulajan seppelpään,

runokammio mielehen muistuu,

kun Teeban kartanot liekeissään

Aleksanterin käskystä suistuu.

Mi on ainetta sorahan haudattiin,

moni valtias sumuhun haipuu.

Mut elämän istutti marmoriin

kuvanveistäjän kauneuskaipuu.

Kun purppuraverhoja riistämiään,

koinsyömiä kansat käyttää,

yhä Attika jakelee ihmeistään,

valoheitoin aartehet näyttää.

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.