Helmikuun 5 päivänä

Helmikuun 5 päivänä. Kirjoittanut Irene Mendelin

Nuorten laulu korvissani soipi,

Pyhän laulun tenhosävel soi.

Mieli lämmin on ja veri polttaa,

Sydän lempii, hehkuu, jumaloi.

Synnyinmaani sorrettu ja kallis,

Sinäkö et saisi kukoistaa?

Sinäkö et saisi korkealle

Vapauden virttä kaiuttaa?

Hengen vapauttahan vain pyydät,

Käydä valistukseen, valohon,

Syntysanat syvät tutkiella –

Niillä poistaa usvan, pimennon,

Niillä nostaa kansan kirkkauteen,

Niinkuin taivaan päivyt tähkäpään

Nostaa noroilla ja salomailla

Alta talven lumen sekä jään.

»Maamme» laulu, soios korkealle,

Sytytä sa tulta rintahain!

Puhdista kuin leuto suvisade

Syömmet laulajain ja kuulijain,

Että hehkuisi ne isänmaalle,

Työnsä Suomenmaalle pyhittäis,

Että töistämme ja toimistamme

Itsekkäisyys tyyten poies jäis!

Että heleästi helkytellä

Runotar se kanneltansa vois,

Että surun soitostakin kerran

Riemun runsas, täysi sävel sois,

Riemun sävel, koska maamme armas

Jalon ihanasti kukoistais,

Koska valossa ja vapaudessa

Auvon onnea se ouruais!

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.