Hengen vapaus

Hengen vapaus. Kirjoittanut Antti Mäkinen

»Luonto kahleess’ on, ei tunne’

Vapautta laisinkaan;

Henki vapaa, pakotonna,»

Niinhän aina ho’etaan.

Minun nähden, kaikk’ on toisin:

Luonto vapaa, uhkuvaa

Elämätä kehitellen,

Hengen orjuus kuristaa.

Kasvi maasta juurillansa

Imee voimanestehet,

Päivä sille kultiansa,

Taivas kastehelmiset:

Kukka kasvaa, kaunistuupi,

Päähyt maasta ylenee,

Kunnes kypsä hedelmä ja

Siemen maahan varisee.

Uusi kevät uuden idun,

Itu uuden siemenen

Kasvattaapi, siten siirtyy

Kasvi, aina säilyen:

Ikinuori, kukkivainen

Kevät sitä kasvattaa,

Syksy tuulin, sateinensa

Uuden kylvön toimittaa.

Vapaasti se kasvaa, kukkii,

Kypsyy, kylvää siementään:

Missä siin’ on sortovalta?

Toisin henki kytketään:

Se ei saata vapautta

Haluta, ei harjoittaa,

Sitä halki aikakautten

Pakko raskas rasittaa.

Hengen suuret aatevirrat

Konsa pyrkii laskemaan

Lohdukkeeksi ihmiskunnan

Uuden elon maailmaan,

Silloin vainon murhahenget

Verisillä käsillään

Heti tiet’ on sulkemassa

Vapauteen, elämään.

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.