Henrik

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henrik.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Alkuteos Heinrich. Suomentanut Hilja Liinamaa.


Kanossassa eessä linnan
keisari on Saksan Henrik
murhemekoin, paljasjaloin.
– Yö on sateinen ja kylmä.
Ikkunasta ylhäält’ tähyy
kaksi haamua, ja kuuhut
Gregorion kaljuun päähän,
Mathildinkin[1] rintaan paistaa.
Henrik kalvain huulinensa
isämeitää mutiseepi.
Mutta keisarrinnassansa
salaa kiroo, salaa lausuu:
”Kaukana mun Saksassani
kohoavat lujat vuoret,
niiden salakomeroissa
kasvaa rauta sotapiiluun.
Kaukana mun Saksassani
ylenevät tammimetsät,
ja pisimmän tammen runko
piiluun oivan varren antaa.
Sä mun kallis Saksanmaani
olet kantava sen miehen,
joka tuskieni käärmeen
murskaava on sotakirvein”.


  1. Paavi Gregorius saatuaan kuulla Henrik IV tulevan pyytämään vapautta pannajulistuksesta, meni maakreivitär Mathildin linnaan Canossaan, jonka edustalla Henrikin paljasjaloin 3 vuorokautta katuvana täytyi seistä. Suomentajan selitys.


Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.