Henrik
| Henrik. Kirjoittanut Heinrich Heine |
| Alkuteos Heinrich. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- Kanossassa eessä linnan
- keisari on Saksan Henrik
- murhemekoin, paljasjaloin.
- – Yö on sateinen ja kylmä.
- Ikkunasta ylhäält’ tähyy
- kaksi haamua, ja kuuhut
- Gregorion kaljuun päähän,
- Mathildinkin[1] rintaan paistaa.
- Henrik kalvain huulinensa
- isämeitää mutiseepi.
- Mutta keisarrinnassansa
- salaa kiroo, salaa lausuu:
- ”Kaukana mun Saksassani
- kohoavat lujat vuoret,
- niiden salakomeroissa
- kasvaa rauta sotapiiluun.
- Kaukana mun Saksassani
- ylenevät tammimetsät,
- ja pisimmän tammen runko
- piiluun oivan varren antaa.
- Sä mun kallis Saksanmaani
- olet kantava sen miehen,
- joka tuskieni käärmeen
- murskaava on sotakirvein”.
- ↑ Paavi Gregorius saatuaan kuulla Henrik IV tulevan pyytämään vapautta pannajulistuksesta, meni maakreivitär Mathildin linnaan Canossaan, jonka edustalla Henrikin paljasjaloin 3 vuorokautta katuvana täytyi seistä. Suomentajan selitys.
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.