Herää, Suomi!
Ulkoasu
Herää, Suomi! Kirjoittanut Arvid Genetz |
- Suomeni, kansani, synnyinmaa!
- Äitini kurja ja kallis!
- Kärsinyt ain’ olet sorrantaa;
- Vieläkö kärsinet kauvempaa,
- Vieläkö luontosi sallis?
- Suottako, kansani, keskeen jään
- Raivasit maan ihanimman,
- Suottako suojasit suojas tään,
- Suottako välkytit peitses pään
- Keskellä taistojen vimman?
- Turhaanko kantelo soinut lie
- Väinämön, tenhoisa, raikas?
- Turhaanko synnyt kaikk’ opit sie,
- Turhako Sammon nouanta-tie,
- Turha sun muinainen taikas?
- Vieras sun runteli ruumistas,
- Suomeni suur’, jalopeuran’,
- Sorti sun äänes ja valtas kaas,
- Ilkkuen kuolontaisteloas,
- Niin kuni isketyn teuraan.
- Poikaskin moni kunnoton, oi,
- Pöyhkänä päätäsi tallaa,
- Maidon, jonk’ utaristas joi,
- Pilkoin palkiten, min vain voi, –
- Rintansa täynnä on hallaa.
- Herää, Suomi, niin loppuu yö,
- Nouse jo pois, jalopeura!
- Ken sua kieltävi, sortaa, syö,
- Luotasi luo tahi maahan lyö!
- Suuri on lastesi seura.
- Vasta kun leijona valveutuu,
- Loppuvi kärsimys Suomen;
- Kun kuka kansoa halveksuu,
- Sortuvi niin kuni juureton puu,
- Silloin on Suomessa huomen.
- Suomeni, kansani, synnyinmaa!
- Äitini kultainen, kallis!
- Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,
- Ellös kärsikö kauvempaa,
- Ei sitä Luojasi sallis!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.