Herää, jättiläinen

Herää, jättiläinen Kirjoittanut Emil Lehén

Kauan nukut, jättiläinen,

köyhä kansa maan –

nukut, kärsit kahleitasi,

tyydyt sorrantaan,

annat herrain herkutella,

pitää riemujaan,

itse tyydyt nurkumatta

pettuun, raadantaan.

Tiedä ei tää jättiläinen,

miss’ on voima sen –

tiedä ei, ett’ ompi hällä

osuus onnehen.

Älyä ei köyhä kansa,

että kahleiden

kautta herrat häitä sulki

ovet riemujen.

Papit riistää saarnoillansa

tiedon valon pois,

jott’ ei koskaan herätäkään

köyhä kansa vois.

– Jos se heräis, silloin heille

turman kai se tois,

eikä heidän herrastella

harteillansa sois.

Kuulkaa köyhät: suonistamme

veren konnat joi,

lisää yhä kahlehia

harteillemme toi,

rikkaudet riistivät, min

meidän joukko loi,

palkkioksi voudin piiska

selissämme soi.

Tää on ollut kohtalomme –

kuulkaa köyhät maan!

Ettekö jo kyllästyneet

ole raadantaan?

Ettekö jo kahleitanne

ala riisumaan?

Ettekö jo kaikin joudu

joukkoon kulkemaan?

Kuulkaa köyhät: yhteistyössä

meidän voima on;

yhteistyöllä onnellistuu

maamme onneton –

siispä yhteen, veikko, sisko,

tule joukkohon –

onnea sa ala luomaan

joka loukkohon.

”Yhteen liity, köyhälistö!”

tunnussana soi,

yhteistyöllä kansa kahleet

katkoella voi.

Vielä kerran: yhteen liity,

kuulkaa, köyhät, hoi!

Yhteistyöllä kansallemme

koittaa aamun koi!

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.