Heräämätön
Ulkoasu
Heräämätön Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Riehui muinen vainon tuuli,
- Pilvet päivän peittivät;
- Kuolleeks Suomen moni luuli,
- Multaa hautaan heittivät
- Mutta Suomi nukkui vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
- Haudan päälle nostettihin
- Patsas raskas, kivinen;
- Patsaasehen piirrettihin
- Nimi vieraskielinen.
- Mutta Suomi nukkui vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
- Omat lapset haudallansa
- Pilkkailivat äitiään;
- Vieras mieli rinnoissansa,
- Vieras myrkky mielessään.
- Mutta Suomi nukkui vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
- Mutta vihdoin päivä valkes,
- Koitti aamu Suomenkin,
- Raskas hautapaasi halkes,
- Loisti säteet hautaankin.
- Mutta Suomi nukkui vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
- Haudan luona, viipyin hetken,
- Uuden ajan henki huus:
- ”Alkanut jo olen retken,
- Ala Suomi elo uus!”
- Mutta Suomi nukkui vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
- ”Hengen ääni soi vaan kerran:
- Jok’ ei kuule, kuolkohon!”
- Suomi havahtui sen verran,
- Että sanat kuullut on:
- Kylkens sitten käänsi vaan,
- Uutta aikaa vartoissaan.
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.