Herääminen (Vala)
| Herääminen. Kirjoittanut Katri Vala |
- Virtaavan veden kylmä tuoksu,
- linnun onnenhellä sävel,
- kukan sinertävät kasvot
- unenhimmeään ui tajuntaani.
- Punavihertävä valo virtaa
- läpi puoliavoimien luonten silmiin.
- Mistä saavuin unen sumumeren yli?
- Lienen elänyt ja kuollut kauan sitten.
- Ja ollut kovin surullinen!
- Kuinka ihmeellistä:
- tämä maailmahan on tuore, kasteenihana!
- On äsken satanut, on koivunlehti nuori,
- sen hieno tuoksu käypi sieluun asti.
- Maa sädehtivi onnenitkustansa,
- ja aurinko on liian nuori, hellä.
- Mitä täällä on ja mitä tuolla?
- En nähdä ehdi.
- Voi, enhän pian kuole?
- Mistä tulinkaan, en muistaa voi?
- Lienen ollut leppäkerttu,
- purjehtinut koivunlehtivenosessa huimaavasti
- ja tehnyt haaksirikon oljenkorteen.
- Ah, autuasta heräämistä
- virtaavan veden kylmään tuoksuun!
Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.