Herännyt nuoruus
| Herännyt nuoruus. Kirjoittanut Emil Lindahl |
I. Meidän nuoruutemme.
[muokkaa]- Tytöt:
- Missä on se nuoruus,
- josta kerrotaan vanhoissa
- viidenkymmenenpennin romaaneissa,
- jonka tunnusmerkkejä ovat:
- romantiikan kirjavat paperilyhdyt
- ja helisevä paimenromanssi
- kuutamoisilla käytävillä...
- I soolo:
- Missä on se »kultainen» nuoruus?
- II soolo:
- Onko sitä olemassakaan?
- Kuoro:
- Me ainakaan emme ole sitä milloinkaan nähneet.
- Tytöt:
- Kuin lentoon tottumattomat varpusen pojat,
- jotka korkean jyrkänteen reunalta sysätään alas,
- on meidät työnnetty elämään omien siipiemme varassa.
- Kuoro:
- Jokaisen täytyy yrittää lentää
- välttääkseen putoamisen ja murskautumisen.
- Pojat:
- Sellainen on meidän nuoruutemme!
- Kuoro:
- Se on kokoonpantu lukemattomista
- arkipäiväisistä asioista,
- joista tärkeimmät ovat työ ja leipä.
- Aamusta iltaan täytyy meidän raataa
- keskenkasvuisin, natisevin jäsenin.
- Soolo:
- Ja jos työtä ei ole,
- jäämme me avuttomiksi.
- Pojat:
- Hätääntynyt ajatuksemme pieksää tyhjyyden seinää
- etsiessään ulospääsyä meitä piirittävästä ympyrästä.
- Kuoro:
- Meillä on vain yksi tie – vain yksi mahdollisuus.
- Alaspäin emme saa painua,
- sillä silloin olisimme hukassa.
- Meidän on pakko pyrkiä ylös
- elämän aurinkoisia rinteitä kohti.
- Sieltä me löydämme meille kuuluvan nuoruuden!
II. Me kaipaamme laulua.
[muokkaa]- Pojat:
- Heidän tuhkanharmaat laulunsa
- räpyttelevät väsyneitä siipiään
- yökapakoiden ja tanssisalien
- ummehtuneessa ilmakehässä
- humalluttavan viinin
- ja ärsyttävästi notkahtelevien naispovien innoittamina
- kiimaisesti läähättäen.
- Tytöt:
- Kuin tyhjä porraskäytävä
- kajahtelevat ontot sanat,
- joiden lävitse kuultaa kalpeiden varjojen
- tarkoitukseton karnevaalityhjyys.
- Kuoro:
- Meidän elämänjanoinen henkemme
- ei paljoakaan rikastu noista lauluista.
- Pojat:
- Ne eivät valaise pimeätä tietämme.
- Tytöt:
- Ne eivät lämmitä vilussa värjöttäviä sydämiämme.
- Kuoro:
- Ne ovat vieraita ja mykkiä meidän maailmassamme.
- Tytöt:
- Me kaipaamme laulua meidän omalla kielellämme.
- Me kaipaamme nuorta ja voimakasta laulua,
- Kuoro:
- punaisella sydänverellämme kirjoitettua laulua,
- joka jyrähtäisi kuin ukkonen,
- joka iskisi ja valaisisi kuin kirkas salama,
- joka hehkullaan sulattaisi sfinksinkin kivisen sydämen.
- Pojat:
- Me kaipaamme laulua, joka kertoisi työstä
- ja ihmisen taistelusta luonnon ja elämän herruuteen.
- Tytöt:
- Me kaipaamme laulua, joka antaisi luottamusta ja voimaa
- kamppaillessamme kohti parempaa tulevaisuutta,
- laulua, jolla olisi rohkeutta lentää mielikuvituksen rajamaille
- noutamaan tuoreen öljypuun lehden
- merkiksi unelmiemme kaukaisesta maasta.
- Kuoro:
- Sellaista laulua me kaipaamme!
Lähde: Lindahl, Emil 1937: Nouse, aurinko. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki.