Herra etsii uskoa
| 30. Herra etsii uskoa. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Sun silmäs etsii uskoa, oi Herra,
- Sill’ usko yksin voittaa maailman,
- Ja uskon kautta Abrahamkin kerran
- Kutsuttiin ystäväksi Jumalan:
- Uskolla Israel pääs sorron alta;
- Uskolle virtaa armo Golgatalta.
- Ei pysty siihen nuolet saatanan.
- Oi lahja kallis on tuo lahja taivaan;
- Se vapauteen munkin kurjan vie;
- Se helpoituksen tuottaa tunnon vaivaan;
- Sen kautta elon lähteell’ aukee tie;
- Se ajan lapsen nostaa ijäisyyteen.
- Niin kyllästyn mä mailman ystävyyteen,
- Jos kuinka lihalle se mieleen lie.
- Se sielu mailman ystävyytt’ ei halaa,
- Ken löytänyt on Isän sydämen.
- Ain’ ylöspäin sen mieli kaihoin palaa,
- Ja ylhäällähän koti onkin sen.
- Tää koti alhaall’ on vain matkamaja,
- Miss’ uupuneena korpivaeltaja
- Saa suojaa helteeltä nyt hetkisen.
- Sä etsit uskoa, oi Herra, multa,
- Voidakses henkes minuun vuodattaa.
- Josp’ uskon’ ois kuin puhdistettu kulta!
- Kuin tuli, joka kuonat eroittaa!
- Kuin kuvastin, miss’ ijäisyyden kuvat
- Sieluuni kirkkahina heijastuvat!
- Kuin aamukoi, mi päivää ilmoittaa!
- Siks puhalla, oi Herra Jeesus, minuun
- Sun valkeutes voima taivainen,
- Ett’ aina uskossa mä katson sinuun
- Ja unhotan niin kaiken maallisen,
- Ett’ aina sinuss’ elää voin ja kuolla,
- Niin noustakseni eloon taasen tuolla,
- Miss’ usko vaihtuu näkemisehen!
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.