Herra on humalassa
| Herra on humalassa Kirjoittanut Unto Koskela |
- Nyt kilauttakaamme lasiin lasi!
- En häpeile sun kanssas veljenmaljaa juoda.
- Jos oonkin korkeammalla kuin sinä lotjassasi,
- niin viina voi mun sentään tasollesi tuoda.
- Kas niin, ei överhaalarisi haittaa.
- On samanlaista lihaa mulla frakin alla.
- Ja sille myöskin, niinkuin omalleskin, synti maittaa.
- Näin hutikassa ollaan yhtä korkealla.
- Niin, päissäni, niin, silloin veljes olen
- ja miksei – tunnustaa voin ihmisarvon sulle.
- Ja huomenna kai – porvarina – tuntipalkkaas polen.
- Nääs, aina ei saa antaa valtaa tunteilulle.
- Vai herra – minä? Roskaa. Jaaritusta.
- Voit joskus yhtä hyvin sinä herra olla.
- Kas, siihen tarvitaan vain rahaa läjä, frakki musta,
- ja kun ne saat, oot heti – kukko tunkiolla.
- Jaa, että sivistys? Pyh, lörpötystä!
- On sama, syötkö veitsellä vai sormillasi,
- kun housuntaskuistasi kuuluu rahan helistystä
- ja iso briljantti on kaulanauhassasi.
- Häh, jokos ryypätään? Vai arastelet?
- Et vieläkään mun kanssani sä maljaa joisi?
- – Vai, jumaliste, ylemmilles niskottelet!
- No, lopputili – jos se nöyrryttää sun voisi!
Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.