Herra taitti

Herra taitti. (Neiti Lydia Stenbäck’in kuoleman johdosta). Kirjoittanut Antti Mäkinen

Kasvitarhassa kukkanen

Ihanist ihanaisin

Kukki, loistaen, lemuten,

Ihastus lumovaisin!

Mutta hoitaja surukseen

Kerran aamulla varhain

Näki kukkasen kadonneen:

»Poiss’ on aarteemme parhain!»

Niin hän huudahti, tutkien

Kuka työn teki moisen,

Kunnes ennätti kysellen

Luokse vartijan toisen.

Tämä tyynesti vastasi:

»Herra itse sen taitti,

Ihaillen sitä suuteli,

Sydämellensä laitti».

Silloin hoitaja ihastui:

»Herra itsekö taitti?»

Silmä suruinen ilostui:

»Sydämellensä laitti!

Sitten syytä ei suremaan,

Omansa ol’ kukka –

Että poimi sen, sehän vaan

Osottaa rakkautta.»

Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.