Herroja Kalmun pihalla

Herroja Kalmun pihalla. Kirjoittanut Eero Eerola

– Nous’ ylös, Vihtori, herroja tulee!

Vihtori, kuuletko, tuhannen laiska...

laiska kuin saapas,

kuin vanha variksenpelätin raiska!...

... Voi, voi sentään – kuunnelkaapas

nyt, jalot herrat

ja ryökkinät armaat,

joi kuin sika

taas housutkin jalasta, harmaat...

Pth! – piru vieköön,

on sekin vika,

ettei oo miehessä housujen herraa...

Mun tässä täytyy kantaa kaikki

verot ja – pth! – piikojen palkat

ja katsoa vielä –

ah, hyvä Luoja,

ettei se ruoja

kähmisi nuorihin hameisiin kiinni...

siihen sen köntyksen kylläkin kynnet

ehtii ja syhyy,

uhhuh ja yhyy...

sen pakanan jölsä!... –

ärhensi Eeva ja raapasi jalkaa.

Vihtori pirtissä vuoronsa alkaa,

nauraa ja alkaa:

– Ho, hoo, mistä vihat,

mitäs se muori...

muistappa itsekin, Ieva,

ne syntiset lihat,

kun olit nuori..!

Ho hoo, unessa ihmisen puhtaana pysyy

sielu ja kuori...

– Pth!.. siinä sen kuulee

nyt itsekin herra, ja rouvaan

en minä enää katsoa julkee...

Hautaansa kohti se köntys jo kulkee

ja vieläkin souvaa

ja suutaan soittaa

niinkuin pahimmat pakanat...

raidit ja lakanat

saappain sotkee...

Noh, ylös, Vihtori!

herrasväkeä, kartanon väkeä...

oottavat, noh! sua pihalla tuolla,

koirat, kuuletko, ulvovat suolla...! –

Vihtori pirtistä pihalle rähmii,

paljain päin ihan herrojen eteen...

ryökkinän suukin jo venähti meteen...

kaikille tuossa kättä kähmii...

Ievapa kiepsahti kahvin keittoon.

Vihtori kuopalle painui peittoon...

kirkkaan kohotti viinapullon,

oikeeta kuulua korvenmahtia...

ties, että herrat kun kulkevat jahtia,

silloin on poikaa Kalmun kalja

ja karkeanpuoleiset kaskut ja jutut...

Kaikessa sovussa naurun-myhää,

istutaan vallan kuin vanhat tutut,

taittiinpa juoda Ievankin malja.

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.