Siirry sisältöön

Hevonenkin suuttuu

Wikiaineistosta
X. Hevonenkin suuttuu.
(Saksasta.)
Kirjoittanut anonyymi


”Oi, sua tyttö, sydänkäpy!
Ootko nähnyt hevostani?” –
”En oo nähnyt, huomannutkaan;
Kuitenkin mä kuulin eilen,
Kuinka se löi vaahteroihin
Kalistellen satulallaan,
Kaviallaan marmorkatuun.
Hevoseskin sinuun suuttuu,
Kun sa kaht’ yht’aikaa lemmit:
Aliveraa ja Todoraa.
Tuo on pienokaisen saanut,
Tämä itkee tuskissansa.


Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.