Hiihtäjä

Hiihtäjä Kirjoittanut Antti Rytkönen

1

Hiihtelen mä, hiihtelen mä

poikki vuorien ja vaarain,

ohi suurten valtateiden

polkujen ja teiden naarain.

Jälkeen jäävät kolkot korvet,

eessä kohoo korpi uusi,

yhä kauemmaksi kutsuu

korven naavaturkki kuusi.

Hiihdän, hiihdän kaukomaille,

kohti päivän kultarantaa,

josta päivänsäde viittaa,

iltatähti viestin kantaa.

Hiihdän, hiihdän sinne, missä

maa se taivaanrannan tapaa,

maailma on hiihtäjällä

suuri, rajaton ja vapaa.

2

Kauas halu hiihtäjällä,

matka pitkä, lyhyt päivä,

etähälle viel’ ei päässyt,

vastassa jo illan häivä.

Säde päivän mailleen painuu,

maassa yksin kylmä kirsi,

hiljaa korven hämyyn hukkuu

hiihtomiehen viime virsi.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.