Hiiri
| Hiiri. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Kun illan varjot lankeaa
- ja hämy hiipii tupaan,
- niin joku hiljaa hipsuttaa
- ja liikkuu ilman lupaa.
- Se on niin pieni harmaja
- ja pehmyt villasukka.
- Se öinen hipsustelija
- on pieni hiirirukka.
- Se etsii leivänmuruja,
- kun nälkä näykkii suolta.
- Ja siit’ on sillä surua
- ja sydän täynnä huolta.
- »Kentiesi pienen kannikan
- luo reiän, alle kaapin
- sä kätkit mulle, makean
- sen siitä köyhä saapi!»
- Ja nokka pieni kohoksen:
- »Ah, tätä herkkupöytää!»
- Kun kaapin alta sirusen
- se iloksensa löytää.
- Se kepeissä kengissään
- nyt leivän luokse hyppää.
- Sen sieppaa sievään käpälään
- ja suuhun heti nyppää.
- Se jauhaa pikku hampahin,
- se jyrsii, järsii salaa,
- ja vielä huomiseksikin
- se säästää pari palaa.
- Nyt kipin kapin kiipeää
- se kaapin laitaa jyrkkää,
- On toimessa nyt häntä, pää,
- ja takajalka tyrkkää.
- Ja kaapin korkeudesta
- on laaja näköala.
- Kas, siellähän on vuoteessa
- se hellä avustaja.
- Sua kiitollisna katsahtaa
- ja suorii viiksiänsä.
- Vaan konsa päivä sarastaa,
- se rientää reikähänsä.
1914.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.