Hiiri (1915)
| Hiiri. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Kun illan varjot lankeaa
- ja hämy hiipii tupaan,
- niin joku hiljaa hipsuttaa
- ja liikkuu ilman lupaa.
- Se on niin pieni harmaja
- ja pehmyt villasukka.
- Se öinen hipsuttelija
- on pieni hiirirukka.
- Se etsii leivän murua,
- kun nälkä näykkii suolta.
- Ja siit’ on sillä surua
- ja sydän täynnä huolta.
- ”Kenties sä pienen kannikan
- luo reiän, alla kaapin
- mun keito kätkit varaltan,
- sen siitä köyhä saapi!”
- Ja nokka pieni kohoksen:
- ”Ah, tätä herkkupöytää!”
- Kun kaapin alta sirusen
- se iloksensa löytää!
- Se kepeissä kengissään
- nyt leivän luokse hyppää.
- Sen sieppaa sievään käpälään
- ja suuhun heti nyppää.
- Se jauhaa pikku hampahin,
- se jyrsii, järsii salaa,
- ja vielä huomiseksikin
- se säästää pari palaa.
- Nyt kipin kapin kiipeää
- se kaapin laitaa jyrkkää.
- On toimessa nyt häntä, pää
- ja takajalka tyrkkää.
- Jo kaapin korkeudesta
- on laaja näköala.
- Kas, siellähän on vuoteessa
- se hellä avustaja.
- Sua kiitollisna katsastaa
- ja suorii viiksiänsä.
- Vaan konsa päivä sarastaa,
- se rientää reikähänsä.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.