Hiljaa
Hiljaa Kirjoittanut Eino Leino |
- Hiljaa sa kätesi ojensit,
- otit pois sen vieläkin hiljempaa,
- ylt’ympäri puut ne helisi
- ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
- ma kuulin askelet eroovat,
- näin varren vienon, mi vieri pois,
- ja yksin yössä ma seisoin, – oli
- kuin jotakin kaunista kadonnut ois.
- Ma seisoin ja mietin ja muistelin:
- Mikä olitkaan, runo kaunis sa,
- jok’ äsken soit minun mielessäin
- ja jok’ olit vallan jo valmiina.
- Yhä tuota ma turhaan tuumailen.
- Mikä poissa on, se jääpi pois.
- Mut mielein tuntuu niin tyhjältä
- kuin jotakin kaunista kadonnut ois.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.