Hiljaa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiljaa

Kirjoittanut Eino Leino


Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.
Ma seisoin ja mietin ja muistelin:
Mikä olitkaan, runo kaunis sa,
jok’ äsken soit minun mielessäin
ja jok’ olit vallan jo valmiina.
Yhä tuota ma turhaan tuumailen.
Mikä poissa on, se jääpi pois.
Mut mielein tuntuu niin tyhjältä
kuin jotakin kaunista kadonnut ois.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.