Hiljaisuus

Wikiaineistosta
Hiljaisuus

Kirjoittanut Otto Manninen


Hiljaisuus minun himoni,
haikeus minun haluni,
ilta tumma tuttavani,
ystäväni yö sanaton;
jäivät mulle, muut kun jätti,
pelastivat, muut kun petti,
auttivat vesiajolta,
vaipumasta varjelivat,
loivat luotosen merehen,
uivalle utuisen saaren;
siell’ on teltta terhenestä,
nuotio sydänsysistä,
yksinäisen yömajaksi,
tuttavattoman tuvaksi,
pyhäksi pysähtyäni,
areksi asettuani,
elon tuiman tuokioksi,
vanhan päiväni varaksi:
sana siell’ ei muilta saavu,
viesti multa muille vieri,
meri on saarta saartamassa,
syöverit syliämässä.


Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.