Hiljaisuus

Hiljaisuus Kirjoittanut Otto Manninen

Hiljaisuus minun himoni,

haikeus minun haluni,

ilta tumma tuttavani,

ystäväni yö sanaton;

jäivät mulle, muut kun jätti,

pelastivat, muut kun petti,

auttivat vesiajolta,

vaipumasta varjelivat,

loivat luotosen merehen,

uivalle utuisen saaren;

siell’ on teltta terhenestä,

nuotio sydänsysistä,

yksinäisen yömajaksi,

tuttavattoman tuvaksi,

pyhäksi pysähtyäni,

areksi asettuani,

elon tuiman tuokioksi,

vanhan päiväni varaksi:

sana siell’ ei muilta saavu,

viesti multa muille vieri,

meri on saarta saartamassa,

syöverit syliämässä.

Lähde: Manninen, O. 1925: Virrantyven. WSOY, Porvoo.