Himfyn lempi-laulut

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Himfyn lempi-laulut.
(Unkaril.-alkup. Alex. Kisfolyd’yltä.)
Kirjoittanut Sándor Kisfaludy


Päivät uudet päivän päästä entää
Suruni on aina ennellään;
Hetket nuo vain ajan siivin lentää,
Ijät kuorma kohtaloni on tään;
Tulivuori sammuu suitsuvainen
Lempein lieskaa sammumaan en saa;
Illoin viihtyy myrsky pauhaavainen
Syömmein myrsky aina raivoaa;
Metsät, maat myös muuttaa verhojansa,
Tähdet riemuin täyttää ratojansa,
Vaiheensa myös onnellakin on;
Kaihoni on mulla muutteton.
Niinkuin hirvi haavan kansa,
Jonka joutsen nuoli toi,
Välttää, nopsa, juoksullansa
Turhaan tuskoansa voi;
Niin mä vältin silmiäsi,
Kun ne silmäin kohtasi;
Voi, mun raukka sydäntäni
Senpä ne jo haavoitti.
Oi! kun koen pakosalle,
Tuntuu tuskain suuremmalle,
Povelleni, polonen,
Lohdutusta löydä en.
Pääsky poistuu, tuulen kanssa
Lehdet maahan lentelee,
Eikä sulo-laulujansa
Liutusetkaan laulele!
Kukkanen on, jäänyt, jäässä,
Puro hyytyy juoksussaan,
Lintu, kurja, kuusen päässä
Istuu ollen viluissaan.
Vihreyn on vihma vienyt,
Missä laulut, kukat lie nyt?
Näin on syömmessäni syys,
Kuolon valta vihletyys!
Sulo-ääni armahani
Sai mun syömein liikkumaan;
Leivon laulu kuullessani
Ei niiu kaunis kai’ultaan;
Luonto lumoksissa kuuli
Korvana nyt ääntä vaan;
Lähteen laine, länsi tuuli
Seisattihe kuulemaan;
Lintu heitti laulantonsa,
Perho kukka-suutelonsa,
Hurmon tämän huomasi
Kipu, hänkin hymyili.

P[aavo]. P[outiainen].


Lähde: Karjalatar 30.7.1875.