Hitlerin ja Mannerheimin keskustelu 1942
Ylen äänittäjän Thor Damenin salaa nauhoittama Hitlerin ja Mannerheimin välinen keskustelu Mannerheimin syntymäpäivillä 4. kesäkuuta 1942. Käännetty suomeksi käyttäen englanninkielistä käännöstä ja tarkistettu alkuperäistä nauhoitusta käyttäen.
Hitler: ...hyvin vakavasti otettava uhka, ehkä kaikkein vakavin - sen kaikkia ulottuvuuksia voimme vain arvailla. Me emme itse ymmärtäneet - kuinka vahvasti tämä valtio (Neuvostoliitto) oli aseistautunut.
Mannerheim: Ei, sitä emme tulleet ajatelleeksi.
Hitler: Ei, enkä minäkään.
Mannerheim: Talvisodan aikana - talvisodan aikana me emme ajatelleet sitä laisinkaan. Tietysti...
Hitler: (keskeyttäen) Niin
Mannerheim: Mutta se, että kuinka he - todellakin - ja nyt ei ole epäilystäkään että kaikki mitä heillä oli - kaikki oli heidän varastoissaan.
Hitler: Toden totta, tämä on - heillä oli valtavin aseistus, öh, mitä voidaan kuvitella. No, jos joku olisi kertonut että valtio, jolla... (oven aukeaminen ja sulkeutuminen keskeyttää Hitlerin puheen) ... jos joku olisi kertonut, että valtiolla on ainakin 35 000 panssarivaunua, olisin kyllä sanonut: "Te olette hullu!"
Mannerheim: Kolmekymmentäviisi?
Hitler: Kolmekymmentäviisi tuhatta panssarivaunua.
Saksalaiselle kuuluva ääni taustalta: Kolmekymmentäviisi tuhatta! Kyllä!
Hitler: Me olemme tuhonneet - tähän saakka - enemmän kuin 34 000 panssarivaunua. Jos joku olisi kertonut minulle tämän, olisin sanonut: "Te!" Jos te olisitte joku kenraaleistani ja sanoneet, että valtiolla on 35 000 panssarivaunua olisin sanonut: "Te, hyvä herra, näette kaiken kaksi- tai kymmenkertaisena. Olette hullu, näette harhoja." Näin luulisin siinä käyneen. Kerroin teille aikaisemmin että löysimme tehtaita, yhden esimerkiksi Kramatorskajasta. Kaksi vuotta sitten siellä oli vain pari sataa (panssarivaunua). Me emme tienneet mitään. Tänään siellä on panssaritehdas, jossa - ensimmäisen vuoron aikana hiukan yli 30 000 ja ympäri vuorokauden hiukan yli 60 000 työläistä olisi voinut työskennellä - yhdessä panssarivaunutehtaassa! Jättimäinen tehdas! Työläismassojen täytyi varmasti elää kuin eläimet ja...
Toinen ääni keskeyttää taustalla: Donetsin alueella?
Hitler: Donetsin alueella. (Taustamelua kahvikuppien ja lautasten vuoksi)
Mannerheim: Niin, jos pidetään mielessä heillä oli melkein 20 vuotta, melkein 25 vuotta aikaa vapaasti varustautua...
Hitler: (keskeyttää hiljaisella äänellä) Se oli uskomatonta.
Mannerheim: Ja kaikki - kaikki kulutettu aseistukseen.
Hitler: Vain aseistukseen.
Mannerheim: Vain aseistukseen!
Hitler: (Huokaisee): Vain - no, se on - kuten sanoin presidentillenne aiemmin - minulla ei ollut siitä aavistustakaan. Jos olisin aavistanut jotain - silloin se olisi ollut minulle vaikeampaa, mutta olisin siitä huolimatta tehnyt päätöksen (hyökätä), koska ei ollut olemassa muuta mahdollisuutta. Se oli - varmaa jo talvena 39/40, että sodan täytyisi alkaa. Minulla oli vain tämä painajainen - mutta siinä on vielä lisää! Kahden rintaman sodan vuoksi - olisi ollut mahdotonta - se olisi murtanut meidät. Tänään, näemme selvemmin - toisin kuin näimme silloin - se olisi murtanut meidät. Ja minun koko - alkuperäinen aikeeni oli - jo vuoden 39 syksyllä halusin aloittaa kampanjan lännessä - jatkuva huono säätila, jonka koimme esti meitä.
Meidän koko aseistuksemme - tiedättekö - oli pelkkää hyvän sään aseistusta. Se on hyvin tehokasta, onneksi, mutta valitettavasti se on vain hyvän sään aseistusta. Me olemme tämän huomanneet sodan aikana. Aseemme tehtiin tietysti länttä varten, ja me kaikki ajattelimme, ja tämä on totta siihen saakka, öh, kun vallitsi tämä mielipide aikaisemmilta ajoilta: kun talvi tulee sota keskeytyy. Se on ihan eri lähtökohta (kuin neuvostoliittolaisilla). Syksyllä 1939 tämä kysymys oli aina vastassa. Halusin epätoivoisesti hyökätä, ja uskoin lujasti siihen, että löisimme Ranskan kuudessa viikossa.
Kuitenkin, meitä mietitytti että voimmeko hyökätä ollenkaan - kun kerran koko ajan satoi. Ja tiedän Ranskan alueen itsekin oikein hyvin ja enkä minäkään voinut olla piittaamatta monien kenraalieni mielipiteistä, että meillä - luultavasti - ei olisi ollut liikevoimaa, että panssarivaunuaseemme ei olisi ollut tehokas, ja ilmavoimamme ei olisi pystynyt operoimaan tehokkaasti lentokentiltään sateen vuoksi.
Tunnen pohjois-Ranskan itsekin. Tiedättekö, palvelin suuressa sodassa (ensimmäinen maailmansota) neljän vuoden ajan. Ja - niinpä viivytys pääsi tapahtumaan. Jos olisin eliminoinut Ranskan 1939, sitten maailmanhistoria olisi muuttunut. Mutta minun täytyi odottaa vuoteen -40, ja valitettavasti se ei ollut mahdollista ennen toukokuuta. Vasta toukokuun 10. päivä oli ensimmäinen kauniin sään päivä- ja 10. toukokuuta me välittömästi hyökkäsimme. Annoin hyökkäyskäskyn 10. päivä kahdeksannelle ja - sitten meidän täytyi toteuttaa tämä valtava divisiooniemme siirto lännestä itään.
Ensimmäiseksi miehitettiin - sitten meillä oli tehtävä Norjassa - samaan aikaan me kohtasimme - voin sen tänään suoraan sanoa - suuren epäonnen, nimittäin - Italian hallinnon heikkouden. Koska - ensiksi Pohjois-Afrikan tilanteen vuoksi ja sitten, toiseksi, Albanian ja Kreikan vuoksi - hyvin suuri epäonni. Meidän täytyi auttaa. Tämä tarkoitti meille, yhdelle pienellä vetäisyllä, ensiksi - ilmavoimiemme jakamista, panssarivoimamme jakamista kun samaan aikaan me olimme valmistelemassa panssarijoukkojamme idässä. Meidän täytyi antaa - yhdellä vetäisyllä, kaksi divisioonaa, kaksi suurta divisioona ja kolmas vielä lisättiin - ja meidän täytyi paikata jatkuvat, hyvin vakavat, tappiot joita siellä tuli. Se oli - veristä taistelua autiomaassa.
Tämä kaikki oli tietysti välttämätöntä, tiedättekö. Kävin keskustelun Molotovin kanssa silloin, ja on ehdottoman varmaa, että Molotov lähti sodan aloittamispäätöksen kanssa, ja minä torjuin päätöksen alkaa sota, ja jätin hänet päätöksen kera - mahdotonta, ennättää ennen häntä. Siellä oli - tämä oli ainoa - koska vaatimuksten joita se mies esitti, tarkoituksena oli selvästi päästä hallitsemaan Eurooppaa lopulta (tässä vaiheessa Hitler puhuu hyvin hiljaa). Sitten minä sain hänet... salaisesti (ääni vaimenee kuiskaukseksi).
Jo syksyllä 1940 me kohtasimme jatkuvasti kysymyksen, öh, pitäisikö meidän pistää poikki (suhteet Neuvostoliittoon)? Niihin aikoihin, neuvoin Suomen hallitusta neuvottelemaan ja voittamaan aikaa ja käyttäytymään hidastellen tässä asiassa - koska olin aina pelännyt - että Venäjä hyökkäisi yhtäkkiä Romaniaan myöhään syksyllä - ja miehittäisi öljylähteet, ja me emme olisi voineet olla valmiita loppusyksystä 1940. Jos Venäjä olisi todellakin vallannut Romanian öljylähteet, sitten Saksa olisi ollut hukassa. Ei olisi tarvittu kuin - vain 60 venäläisdivisioonaa hoitamaan koko asia.
Romaniassa meillä tietenkään - silloin - ei ollut suuria yksiköitä. Romanian hallitus oli kääntynyt puoleemme vasta äskettäin - ja mitä meillä oli siellä oli naurun arvoista. Heidän vain täytyi miehittää öljylähteet. Tietysti, meidän aseillamme en voinut aloittaa sotaa syyskuussa tai lokakuussa. Se oli poissa kysymyksestä. Luonnollisesti, siirto itään ei ollut vielä tarpeeksi kovasti edennyt. Tietysti, yksiköiden täytyi myös uudelleenjärjestyä lännessä. Ensimmäiseksi täytyi huoltaa aseistuksemme koska meillä myös oli - kyllä, meillä myös oli tappioita lännen kampanjamme jäljiltä. Olisi ollut mahdotonta hyökätä - ennen kevättä 19-41. Ja jos venäläiset olisivat silloin - miehittäneet Romanian - vallanneet öljylähteet, sitten olisimme olleet, avuttomia vuonna 1941.
Ääni ulkopuolelta: Ilman polttoainetta...
Hitler: (keskeyttäen) Meillä oli kyllä valtava saksalainen tuotanto! Mutta ilmavoimiemme vaatimukset, ja panssaridivisiooniemme - ne ovat todella suuret. Sellaisen kulutuksen taso ylittää mielikuvituksen rajat. Ja ilman neljän tai viiden miljoonan Romanialaisen öljytonnin lisäystä, me emme olisi pystyneet taistelemaan sotaa - ja sen olisi pitänyt antaa olla - ja se oli minun suuri huolenaiheeni. Siksi minä tavoittelin, ajanlisäystä neuvottelujen aikana kunnes olisimme tarpeeksi vahvoja, vastustamaan noita kiristäviä (Neuvostoliiton) vaatimuksia koska, ne vaatimukset olivat kyllä paljasta kiristämistä. Kiristämistä ne olivat. Venäläiset tiesivät meidän olevan sidottuina länteen. He saattoivat todellakin kiristää meiltä mitä vaan. Vain kun Molotov vieraili - silloin - minä kerroin hänelle suoraan, että ne vaatimukset, heidät lukuisat vaatimukset, eivät saa meidän hyväksyyntäämme. Siksi neuvottelut saivat äkillisen päätöksen sinä aamuna.
Siellä oli neljä aihetta. Yksi aihe, joka koski Suomea, oli oikeus puolustautua Suomen uhalta, hän sanoi. (Vastasin) Et kai todella halua kertoa minulle Suomen uhkaavan teitä! Mutta hän sanoi "Suomessa on se - ne jotka toimivat vastaan, Neuvostoliiton ystäviä. He meidän yhteiskuntaamme, meitä vastaan - he jatkuvasti vainoaisivat meitä ja suurvalta ei voi antaa pienen maan uhata itseään.
Sanoin: "Teidän olemassaoloanne ei Suomi uhkaa! Siis, te ette voi tarkoittaa..."
Mannerheim: (keskeyttäen) Naurettavaa!
Hitler: ...että Suomi uhkaa teidän olemassaoloanne?" No, (hän vastasi) siinä on moraalinsa - suurvaltaa on uhattu, ja niin Suomi tekee, se oli se moraali - uhka heidän olemassaolonsa moraaliselle oikeutukselle. Sitten kerroin hänelle, ettemme hyväksyisi enempää sotimista Baltian alueella pelkästään passiivisina sivustakatsojina.
Vastaukseksi hän kysyi minulta, kuinka me näemme meidän olemassaolomme Romaniassa. Tiedättekö, jouduin antamaan heille takuun. (Molotov halusi tietää) jos tämä takuu oli suunnattu myös Venäjää vastaan. Ja silloin minä sanoin hänelle: En usko, että se on suunnattu teitä vastaan, koska en usko teillä olevan aikomuksia hyökätä Romaniaan. Olette aina ilmoittaneet, että Bessarabia kuuluu teille, mutta ette, koskaan ole ilmoittaneet aikeistanne hyökätä Romaniaan!"
"Kyllä", hän sanoi minulle, mutta hän halusi tietää tarkemmin, että tämä takuu... (ovi aukeaa ja nauhoitus päättyy.)