Huhtikuun viimeinen ilta
Ulkoasu
Huhtikuun viimeinen ilta. Kirjoittanut Katri Vala |
- Hiljainen ilta.
- Räystäitten itku on vaiennut,
- ja aurinko sukeltautunut pois.
- Hämärä – sininen, äänetön –
- on upottanut itseensä maisemat.
- Tummasta metsästä,
- pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
- ylenee kuu
- kuin suuri, hämmästynyt kukka
- keltaisena ja raikkaana
- ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.
- Niin kalpeaa ja kuollutta.
- Missä viipyvätkään laulut,
- joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
- ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
- Missä viipyykään aika,
- jolloin ruohon liian vihreä veri
- näyttää miltei punaiselta?
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.