Huokaavat kentät
Ulkoasu
Huokaavat kentät Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Isäinmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,
- Joita isät ennen ovat hurmeellansa kastelleet,
- Eikö idä hurmekylvö, verilaiho nousekaan?
- Turhaanko he henkens heitti parhaat miehet Suomenmaan?
- Oi, te Suomen sadat kentät, sadat tappotantereet,
- Joita verivirrat ennen lämpöiset on huuhtoneet,
- Voisko lämmittää ne vielä verta polven nykyisen?
- Voisko sulattaa ne jäätä tyhjäin, kylmäin sydänten?
- Näin mä usein kysellynnä teilt’ oon yli kaiken maan,
- Mutta vastaukseks aina huokauksen vaan mä saan.
- Huokaus se povistanne syvä, synkkä kohoaa;
- Mutta usvat teidät peittää, ne sen äänen haihduttaa.
- Isäinmaani muistorikkaat, murherikkaat tantereet,
- Huokailkaatte siksi, kunnes usvat kaikk’ on selvinneet;
- Huokailkaatte siksi, kunnes Suomen sydän sykähtää,
- Kunnes veri kuohahtaapi, sulaa vuosisatain jää!
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.