Huokauksia lapsen haudalla

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huokauksia lapsen haudalla.

Kirjoittanut Isak Hirvonen


O lapseni, kuin pian
Sä muutit asuin-sian,
Ennätit elämän
Paremman taivahassa.
Pois pääsit vaivain maasta,
Kivuista kuoleman.
Aamulla elämäsi
Ennätti ehtohosi,
Kutsumus kuoleman;
Jo joutui ylkä taivaan,
Lopetti sulta vaivan,
Toi voiton autuaan!
Kelpais’ sun vaihettaakki
Koti ja Isän-maaki
Sen yljän asuntoon,
Tää elo vaivonensa,
Monine murheinensa
Enkelin elantoon!
Vaivoista vapahdettu,
Pahasta pelastettu
Autuutta nautitset,
Jeesuksen suloisuutta,
Armoo ja rakkautta
Nyt kilvan kiittelet.
Ruumiisi vaivoistansa
Nyt hautaan levollensa
Jo rauhaan raukenee,
Myös kirkastetaan kerran,
Kuin koittaa päivä Herran
Ja haudat aukenee.
Saa silloin sielusesi
Taas uudet jäsenesi
Pukea yllensä,
Ja ynnä iloon tulla
Ja ijäisesti olla
Helmassa ylkänsä!
Ei sitte enää ero,
Katkera kuolon suru
Iloomme häiritse.
Saa vanhempi pienoisensa,
Saa sisar sisarensa,
Ystävä ystävän.
On autuus, että kuolla
Synnille kauhealle,
Sen seurauksille,
Ja Jeesukselle tulla,
Hänessä aina olla,
Niin päästä voitolle.
Mutt’ autuas yli autuun,
Ja voitto yli voiton
On päästä kaikista
Vaaroista viettelysten,
Käsistä kiusausten,
Pelvosta kuoleman!
Ei sitte murheet ehdi,
Ei myöskään myrskyt lehdi
Kukkaista Jumalan:
Kuorissa enkeleiden
Seurassa valituiden
Hän kasvaa ain’ijan’.
Opeta Herra meitä
Nyt suruun vaipuneita
Tahtoosi tyytymään;
Sun viisaus on aina,
Sun valta, sekä voima,
Sun armo on, amen!!

Isak Hirvonen.


Lähde: Tapio 9.6.1866.