Huokauksia lapsen haudalla

Huokauksia lapsen haudalla. Kirjoittanut Isak Hirvonen

O lapseni, kuin pian

Sä muutit asuin-sian,

Ennätit elämän

Paremman taivahassa.

Pois pääsit vaivain maasta,

Kivuista kuoleman.

Aamulla elämäsi

Ennätti ehtohosi,

Kutsumus kuoleman;

Jo joutui ylkä taivaan,

Lopetti sulta vaivan,

Toi voiton autuaan!

Kelpais’ sun vaihettaakki

Koti ja Isän-maaki

Sen yljän asuntoon,

Tää elo vaivonensa,

Monine murheinensa

Enkelin elantoon!

Vaivoista vapahdettu,

Pahasta pelastettu

Autuutta nautitset,

Jeesuksen suloisuutta,

Armoo ja rakkautta

Nyt kilvan kiittelet.

Ruumiisi vaivoistansa

Nyt hautaan levollensa

Jo rauhaan raukenee,

Myös kirkastetaan kerran,

Kuin koittaa päivä Herran

Ja haudat aukenee.

Saa silloin sielusesi

Taas uudet jäsenesi

Pukea yllensä,

Ja ynnä iloon tulla

Ja ijäisesti olla

Helmassa ylkänsä!

Ei sitte enää ero,

Katkera kuolon suru

Iloomme häiritse.

Saa vanhempi pienoisensa,

Saa sisar sisarensa,

Ystävä ystävän.

On autuus, että kuolla

Synnille kauhealle,

Sen seurauksille,

Ja Jeesukselle tulla,

Hänessä aina olla,

Niin päästä voitolle.

Mutt’ autuas yli autuun,

Ja voitto yli voiton

On päästä kaikista

Vaaroista viettelysten,

Käsistä kiusausten,

Pelvosta kuoleman!

Ei sitte murheet ehdi,

Ei myöskään myrskyt lehdi

Kukkaista Jumalan:

Kuorissa enkeleiden

Seurassa valituiden

Hän kasvaa ain’ijan’.

Opeta Herra meitä

Nyt suruun vaipuneita

Tahtoosi tyytymään;

Sun viisaus on aina,

Sun valta, sekä voima,

Sun armo on, amen!!

Isak Hirvonen.

Lähde: Tapio 9.6.1866.