Huoliva

Huoliva. Kirjoittanut Juho Laine

Kosken immet ilkkuellen

              Viskelevät

          Vaahto-vaippojaan,

Kuohuloissa riemuellen

              Remuavat

          Ilkitoimillaan;

Iltapaiste syleilevi

Maisemia kullallaan,

Kosken kuohu häiritsevi

Hiljaisuuden humullaan.

Vinatarten viettäessä

              Ilkamoiden

          Ilta-aitojaan

Rannalla on itkemässä

              Inehmoinen

          Ikihuoliaan:

Sulhon hältä kosken immet

Vietelleet on virtahan,

Siit’ on hällä huolivirret,

Siitä itkut ainian.

Surevalle lohdutusta

              Rastahainen

          Laulaa otsalla:

”Elä huoli hukkunutta

              Ihanainen

          Aina kaivata;

Sulholoita impimoinen

Valikoiden aina saa,

Huolen haavat aika toinen,

Onnekkaampi, parantaa.”

”Ken niin lausuu säälimättä!

              Voisinko mä

          Toista rakastaa?

Oisko vala tekemättä,

              Sittenkänä

          Vois’ en unhottaa

Häntä, jolle ainoalle

Sydämeni sykkii vaan,

Hänelle ja taivahalle

Elämäni uhroan!”

Näin hän lausui, ilman kirkkaan

              Silmissänsä

          Tunsi tummuvan,

Takapuolla vinhan virran

              Lemmittynsä

          Keksi istuvan.

Silloin heitti huolihunnun,

Läksi uimaan uhkuen –

Valhekuva surman suuhun

Houkutteli hentosen.

[Juho] Laine.

Lähde: Päijänne 12.2.1878.