Huoliva

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huoliva.

Kirjoittanut Juho Laine


Kosken immet ilkkuellen
              Viskelevät
          Vaahto-vaippojaan,
Kuohuloissa riemuellen
              Remuavat
          Ilkitoimillaan;
Iltapaiste syleilevi
Maisemia kullallaan,
Kosken kuohu häiritsevi
Hiljaisuuden humullaan.
Vinatarten viettäessä
              Ilkamoiden
          Ilta-aitojaan
Rannalla on itkemässä
              Inehmoinen
          Ikihuoliaan:
Sulhon hältä kosken immet
Vietelleet on virtahan,
Siit’ on hällä huolivirret,
Siitä itkut ainian.
Surevalle lohdutusta
              Rastahainen
          Laulaa otsalla:
”Elä huoli hukkunutta
              Ihanainen
          Aina kaivata;
Sulholoita impimoinen
Valikoiden aina saa,
Huolen haavat aika toinen,
Onnekkaampi, parantaa.”
”Ken niin lausuu säälimättä!
              Voisinko mä
          Toista rakastaa?
Oisko vala tekemättä,
              Sittenkänä
          Vois’ en unhottaa
Häntä, jolle ainoalle
Sydämeni sykkii vaan,
Hänelle ja taivahalle
Elämäni uhroan!”
Näin hän lausui, ilman kirkkaan
              Silmissänsä
          Tunsi tummuvan,
Takapuolla vinhan virran
              Lemmittynsä
          Keksi istuvan.
Silloin heitti huolihunnun,
Läksi uimaan uhkuen –
Valhekuva surman suuhun
Houkutteli hentosen.

[Juho] Laine.


Lähde: Päijänne 12.2.1878.