Huonontunut aika
| Huonontunut aika Kirjoittanut Kaarlo Kramsu |
- Tuo lintu lauleli lehdikossa
- Mun ennen lapsena ollessain,
- Ja maaten oikona nurmikossa
- Mä rinnoin kuuntelin riemukkain.
- Se laulu huoleni kaikki poisti
- Ja mielen vaivutti unelmiin.
- Silmälle sielun ne hohtain loisti
- Ja viittas aikoihin lumooviin.
- Oon jälleen täällä ja nurmikossa
- Veltosti taasen mä oikoilen,
- Ja lintu laulaapi lehdikossa
- Juur’ yhdellainen kuin entinen.
- Mut linnun laulu ei huolta poista,
- Vaan siitä melkein se yltyykin.
- Ja unelmissa ei mailma loista,
- Vaikk’ kuinka lintunen laulaiskin.
- Voi, kuinka kurjaksi kaikki muuttuu,
- Ja parahimmatki turmeltuu!
- Kyll’ aikaans’ syystäkin nyt jo suuttuu,
- Kun linnun laulukin huonontuu!
Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.