Huopos-veli

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Huopos-veli.

Kirjoittanut Eero Eerola


Voi Huopos-veli, koko pitkän viikon
on puolen kylää juossut mökkis luona,
tuo Rietun Liena piti parhaan äänen:
jo sielus peri helvetti ja kuona.
Sen Lienan kenkärajan, joka siellä
on heinäajast’ asti tiemmä maannut,
sen pohjattoman, kyljettömän ruojan
jo oisit lestin päällä käyttää saanut.
– Vai lestin päällä! – ei se enää pysy,
noin vastas Huoponen ja yski hiljaa,
taas lisäs suolaa pulituuripulloon
ja hämmens sitä niinkuin herranviljaa.
– Sen Lienan leuat minä kerran paikkaan
ja pistän paikan päälle pikilapun;
on synninkuuri tarpeen ihmiselle,
sais viime tilissänsä muuten tapun.
– Se röyhistyy tää kurja ihmisrinta,
jos siltä sisua ei joskus ota,
mut katumus taas lihan masentaapi,
ja hengen voittoon päättyy synnin sota.


Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.