Huuto-Mikko
| Huuto-Mikko. Kirjoittanut Aapo Lyytinen |
- Hiljaa huuto-Mikko häärii
- Pirtin karsinaisessa,
- Risutukkosia käärii,
- Polttaa niitä uunissa.
- Ahkerana puuhailevan
- Nähdään hänet aina vaan,
- Usein kuullaan rukoilevan
- Illoin maatapannessaan:
- ”Siunaa, Herra, Suomeamme,
- Armast’ auta kansaa sen,
- Ettei kallis isänmaamme
- Joutuis onnetuutehen.
- Sitte myös minulle anna
- Rauhallinen viime yö,
- Kun on aikain maatapanna,
- Päättyneenä päivätyö.”
- Mierolla hän syntyn’ oli,
- Kylän teitä tallannut;
- Rengin töissä reutoeli
- Siks, kun oli varttunut.
- Korven raivas’ asuinmaaksi –
- Siitä viljan väänteli,
- Siinä taimia teriksi
- Kansallensa kasvatti.
- Sota sorti naapureita,
- Suomen eestä taisteltiin.
- Mikko kylänmiesten kera
- Riensi vastaan vainoojii.
- Sodan maasta suistettua
- Jääneet palas’ kotihin.
- Ryysyisenä, arpisena,
- Saapui mailleen Mikkokin.
- Ruoho täytti viljapellot,
- Tuuli tunki seinihin. –
- Tuoni tempas’ toivon taimet,
- Kuolo kaatoi kumppanin.
- Syksyn tullen harmaa halla
- Viljankin vei viimeisen. –
- Mikko ijän painon alla
- Siirtyi kylän suojillen. –
- Valkopäinen, koukkuselkä,
- Ryppykasvoin vakavin,
- Voimaton jo työhön, vielä
- Toimii aina kuitenkin.
- Tarkastaakseen aamun koita
- Aikaisin jo nousee hän.
- Katsahdellen taivon rantaa
- Käypi myöhään levollen.
- ”Siunaa, Herra, Suomeamme,
- Armast’ auta kansaa sen!”
- Kuiskii äänin värisevin,
- Sitte uupuu unehen.
- Niin hän nukkuu rauhallisna
- Huutolaisen vuoteellaan,
- Kun ei enään huolimista
- Muut’ oo hällä vanhoillaan.
Sampoinen.
Lähde: Säveliä: Hämeestä ja muualta. 1885. Hj. Hagelberg, Tampere.