Huvi-Laulu

Wikiaineistosta
Huvi-Laulu.
(Suomennos).
Kirjoittanut anonyymi


Jos suutut Annani Paavolle,
Kun toista lempivän kuulet,
Sa lumipalloa suutele,
Jos raa’an kypsyvän luulet,
Ja kun sa hetkisen tuota suutelet,
Sa käässäs juuri sen verta kantelet,
       Kuin poikaiset
       Sa vallitset
Tai ilman lentävät tuulet.
Ja jospa Paavoni penseä
Kuin vilukukka on Anna,
Niin päivän paistetta peilillä
Sa huonees seinälle kanna,
Ja loisto vaalea kun on käässäsi,
Se rahdun tarjovi kaupan alvuksi,
       Kun tyttöset
       Sa uskonet,
Tai toivot korvesta mannaa.
Siis toinen toisehen vaiheta,
Ja anna kanteleen soittaa,
Ja jollei tyttönen miestä saa
Hän taitaa itsensä hoittaa,
Ja jollei poikanen voita tyttöän,
Hän ilman käyköhön aika mielellään,
       Niin jankkinat
       Ne loppuvat,
Ja rauha kultainen koittaa.

E[dvin]. A[vellan].


Lähde: Satakunta 1.2.1873.