Huwi-lauluja Hämehestä: Huwituksien arwo

Esi-puhe

Huwituksien arwo. Huwi-lauluja Hämehestä. Kirjoittanut Kustaa Paturi

Kirwiäiselle

N:o 1

Hywituksien arwo

Sattu pännä piwohoni,

Siipi-sulkasormihini;

Rupes kynä kyntämähän,

Huwi-wirttä wiertämähän.

Niin se henken' hetkutteli,

Innossani ilmoitteli,

Kuinka wanha Wäinämöinen,

Esi-isämme iloionen,

Otti soiton sormillensa,

Laati laulut nuotillena;

Riemulla hän runoeli,

Heimoansa huvitteli.

Sepä sattu syämmeeni,

Saatto riemun rinnoilleni,

Waati soiton sormilleni,

Ilo-kumun korvilleni.

Yhtykäämme yksin-mielin,

Itse kukin, omin kielin,

Esi-isäin ensisihin,

Kauniisihin tapoihin!

Jos on joukko weikkasia,

Tahi nuoita neittosia,

Laulakamme lystiksemme,

Runoilkamme riemuksemme!

Tuosta tanssi alkaneepi,

Ilo-leikki liemunneepi;

Niin ne wanhat, nuorten kanssa,

Hetken hyppii iloissansa.

Kuinka kaunis katsellamme,

Ompi seurass' ollessamme!

Kun waan wirhit wälttänemme,

Taijon tavat wiljelemme.

Tuopa kaswan kartuttaapi,

Ystäwyyen yhistääpi;

Wihan-nuolet nukuttaapi,

Rakkauen rakentaapi.

Rakkaus on onnellinen,

Seurammamme sopiwainen;

Siweyell' syleiltynnä,

Ajatonna wiljeltynnä.