Hyljätty tyttö

Hyljätty tyttö. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Lehdet, ruohot ja kukkaset,

Liljat vaaleat, kosteiset,

Ruusu lempeähymyinen,

Teistä solmin hääseppelen.

Muistokukkanen Vellamon

Rannall’, oksas on oaton.

Oi! sun kaltaises kuink’ on tuo,

Jonka rintani ilmi luo,

Joll’ on okaita oksillaan

Ja mun mieltäni vihloo vaan!

Vuo ja koski, häävirttäin soi!

Armaat lähtehet, aallot, oi!

Aikaa uutta te laulelkaa,

Niin voin mennehen unhottaa,

Elon tuskineen leikkineen

Ja mun lempeni pettyneen!

Koski, mulle häävirttä soi!

Armaat lähteet ja aallot, oi!

Laulakaatte jäähyväiset

Pettäjälleni ainaiset!

Toisen sulhon ma valikoin,

Johon aina ma luottaa voin,

Jok’ ei, suven suudeltuaan,

Karkaa syksyllä matkojaan.

Tullos, kuolo! sydämmein suo

Uinahtaa sinun rintas luo!

Vaikk’ on itkusta so’ennut

Tyttös, poskensa valjennut,

Vaikka ruusus on vaalaskin,

Tullos, kuolema suloisin!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.