Hyljätty tyttö

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hyljätty tyttö.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Lehdet, ruohot ja kukkaset,
Liljat vaaleat, kosteiset,
Ruusu lempeähymyinen,
Teistä solmin hääseppelen.
Muistokukkanen Vellamon
Rannall’, oksas on oaton.
Oi! sun kaltaises kuink’ on tuo,
Jonka rintani ilmi luo,
Joll’ on okaita oksillaan
Ja mun mieltäni vihloo vaan!
Vuo ja koski, häävirttäin soi!
Armaat lähtehet, aallot, oi!
Aikaa uutta te laulelkaa,
Niin voin mennehen unhottaa,
Elon tuskineen leikkineen
Ja mun lempeni pettyneen!
Koski, mulle häävirttä soi!
Armaat lähteet ja aallot, oi!
Laulakaatte jäähyväiset
Pettäjälleni ainaiset!
Toisen sulhon ma valikoin,
Johon aina ma luottaa voin,
Jok’ ei, suven suudeltuaan,
Karkaa syksyllä matkojaan.
Tullos, kuolo! sydämmein suo
Uinahtaa sinun rintas luo!
Vaikk’ on itkusta so’ennut
Tyttös, poskensa valjennut,
Vaikka ruusus on vaalaskin,
Tullos, kuolema suloisin!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.