Hyljätyn valitus
| Hyljätyn valitus. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Oi, jos saisin kuolla
- Maailmasta pois!
- Haudan tuolla puolla
- Auvoisempi ois.
- Käy jo kohtaloni
- Ratki oudoksi:
- Itkuks itselleni,
- Muille vaivaksi.
- Kaikki mult’ on mennyt
- Riemu, raikkaus.
- Kaikki, kaikki vienyt
- Mult’ on – rakkaus.
- Enpä luullut oisi,
- Että toivo mun
- Koskaan syöstä voisi
- Tilaan sullotun.
- Päivän armauskaan
- Nyt ei riemuita.
- Yön ei hiljaisuuskaan
- Mua rauhoita.
- Kaikki mult’ on mennyt
- Riemu raikkaus.
- Kaikki, kaikki vienyt
- Mult’ on – rakkaus.
- Oma sulho-kulta
- Rikkoi valansa.
- Taivas! Tuomen alta
- Kuulit sanansa.
- Sovitusta hälle
- Vainen anelen,
- Rauhaa eksyvälle
- Sulta rukoilen.
- Saisin itse kuolla
- Maailmasta pois!
- Haudan tuolla puolla
- Itkua ei ois.
- Varro! Päästön hetki
- Kerran kerkeää.
- Koska päättyy retki,
- Tuska herkeää.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.