Hyljätyn valitus

Wikiaineistosta
Hyljätyn valitus.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Oi, jos saisin kuolla
Maailmasta pois!
Haudan tuolla puolla
Auvoisempi ois.
Käy jo kohtaloni
Ratki oudoksi:
Itkuks itselleni,
Muille vaivaksi.
Kaikki mult’ on mennyt
Riemu, raikkaus.
Kaikki, kaikki vienyt
Mult’ on – rakkaus.
Enpä luullut oisi,
Että toivo mun
Koskaan syöstä voisi
Tilaan sullotun.
Päivän armauskaan
Nyt ei riemuita.
Yön ei hiljaisuuskaan
Mua rauhoita.
Kaikki mult’ on mennyt
Riemu raikkaus.
Kaikki, kaikki vienyt
Mult’ on – rakkaus.
Oma sulho-kulta
Rikkoi valansa.
Taivas! Tuomen alta
Kuulit sanansa.
Sovitusta hälle
Vainen anelen,
Rauhaa eksyvälle
Sulta rukoilen.
Saisin itse kuolla
Maailmasta pois!
Haudan tuolla puolla
Itkua ei ois.
Varro! Päästön hetki
Kerran kerkeää.
Koska päättyy retki,
Tuska herkeää.


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.