Hyttynen
Ulkoasu
Hyttynen. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Käyn nukkumaan –
- mitä kuulenkaan?
- Mikä kumman lystikäs ääni?
- – si, sii, sisisuu
- yhä uudistuu
- ja kiertää ympäri pääni.
- Ken pistääkään
- mua piikillään,
- käy otsalleni kuin kotiin?
- Taas liehuu pois
- tuhat ääntä kuin ois –
- mua vaaditko suuriin sotiin?
- Nyt hyttynen,
- mies myttynen
- käy uljaana vuoteen laitaan,
- ja sihattain
- mun korvahain
- nää sanat sointua taitaa.
- ”Suon lapsi lien,
- mun pesän pien’
- suohetteessä heijaa hiljaa.
- Ja kätkyen
- niin pehmoinen
- on suoveden vehreä nilja.
- Ja elon sain
- ma toukaltain,
- mi suoveden niljassa eli.
- Mun kertoa suo:
- tuli munasta tuo,
- joka liejussa elosteli.
- Nyt vapaana
- si, sii, sisa,
- suon helmasta terveiset tuon.
- Käyn kammioosi
- si, sii, sisisi,
- mun korvaasi soitella suo.
- Kun hetken vaan
- ma elää saan,
- miks’ murheella viettäisin tuon?
- Jos oot ystävä mun,
- niin ma nukutan sun,
- iltalauluni kauniimmat suon.
- Vaan vihamies
- oot kukaties,
- kas silloin ma kiusottelen:
- Sy, syy, sysysyy!
- Unes poissa pysyy,
- koko yön sua kutkuttelen.
- Ja halun saan
- nyt puremaan,
- imen vertasi punaisinta.
- Pistän syvälle piin
- suontes kudoksiin,
- Vaikk’ oisi se henkeni hinta!
- Mun tappanet –
- kas, kymmenet
- ne kostavat murhatyötä:
- sy, syy, sysysyy,
- sy, syy, sysysyy,
- sitä kaameeta kauhunyötä!”
- Ja hyttynen
- lens’ otsallen,
- imi pisaran puhtainta verta.
- Vaan läiskis! – ken löi?
- Se henkensä möi.
- Oli hiljaista sillä kertaa.
- Pää murskanaan,
- siipi sijoiltaan
- ja vailla varpaita, nenää
- on hyttynen
- mies myttynen. –
- Ei tullut unikaan enää.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.