Hyvä haltija

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hyvä haltija.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


On hyvän siemen pienoinen
sun pantu rintahais.
Sä sitä hoida hellien,
se ettei kuolla sais.
Ja kotonasi haltija
sun valvoo vierelläs,
se sua auttaa hoitamaan
kallista siementäs.
Se kynnyksellä viivähtää,
kun kuljet yli sen.
Se seuraa joka tehtävää
ja ohjaa askelen.
Kun äidin hellään helmahan
sä painat pikku pään,
niin tointes hyvä haltija
on siitä mielissään.
Se arvaa kuiskeet sydämen:
”Oi, kiitos kaikesta,
min annat, äiti, pienellen
ja kodin onnesta!”
Kun sitten taaton kätehen
sa pistät kätöses,
niin haltija, se kotoinen
taas tietää aatokses.
”Sua kiitän, isä rakkahin,
kun suojaa mulle suot
ja työlläs toimeentulonkin
sä lapsillesi luot!”
Kun veljeäsi hädässä
oot valmis auttamaan,
niin haltijasi mielessä
on riemu valloillaan.
Ja tielle pienen siskosi
kun kylvät kukkasen,
niin haltijasi varmasti
taas tietää teon sen.
Ja lähimmäisen surua
kun, hellä, lievennät,
niin haltijankin huolia
sä silloin kevennät.
Vaan hyvän kuiskauksillen
jos korvas sulkenet,
niin haltijasi silmihin
saa surunkyynelet.
Ja silloin hyvän siemenkin
on saanut vahingon.
Nyt huolin kaksinkertaisin
se hoidettava on!
Et silloin hyvää haltijaas
sä huolestuttaa saa,
mi valvoo aina toimintaas
ja sieluus katsahtaa.
Vaikk’ haltija on pieni vain,
sen valta suuri lie.
Sen suosionpa saavuttain
on kaunis elos tie.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.