Hyvä haltija
| Hyvä haltija. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- On hyvän siemen pienoinen
- sun pantu rintahais.
- Sä sitä hoida hellien,
- se ettei kuolla sais.
- Ja kotonasi haltija
- sun valvoo vierelläs,
- se sua auttaa hoitamaan
- kallista siementäs.
- Se kynnyksellä viivähtää,
- kun kuljet yli sen.
- Se seuraa joka tehtävää
- ja ohjaa askelen.
- Kun äidin hellään helmahan
- sä painat pikku pään,
- niin tointes hyvä haltija
- on siitä mielissään.
- Se arvaa kuiskeet sydämen:
- ”Oi, kiitos kaikesta,
- min annat, äiti, pienellen
- ja kodin onnesta!”
- Kun sitten taaton kätehen
- sa pistät kätöses,
- niin haltija, se kotoinen
- taas tietää aatokses.
- ”Sua kiitän, isä rakkahin,
- kun suojaa mulle suot
- ja työlläs toimeentulonkin
- sä lapsillesi luot!”
- Kun veljeäsi hädässä
- oot valmis auttamaan,
- niin haltijasi mielessä
- on riemu valloillaan.
- Ja tielle pienen siskosi
- kun kylvät kukkasen,
- niin haltijasi varmasti
- taas tietää teon sen.
- Ja lähimmäisen surua
- kun, hellä, lievennät,
- niin haltijankin huolia
- sä silloin kevennät.
- Vaan hyvän kuiskauksillen
- jos korvas sulkenet,
- niin haltijasi silmihin
- saa surunkyynelet.
- Ja silloin hyvän siemenkin
- on saanut vahingon.
- Nyt huolin kaksinkertaisin
- se hoidettava on!
- Et silloin hyvää haltijaas
- sä huolestuttaa saa,
- mi valvoo aina toimintaas
- ja sieluus katsahtaa.
- Vaikk’ haltija on pieni vain,
- sen valta suuri lie.
- Sen suosionpa saavuttain
- on kaunis elos tie.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.