Hyväpäinen

Hyväpäinen Kirjoittanut Eino Leino

Hänt’ kotonansa lahjakkaaksi,

hyväpäiseks sanottiin,

viisvuotiassa lukemahan

alkaneensa kiitettiin.

Ja äiti katsoin kuopustansa,

mi ulkon’ puuhas töissähän,

riemuitsi itseksensä:

»Hyväpäinen ompi hän!»

Ja kylän väki kinkereillä

papin edessä lukeissaan

ne kaikki kiitti, miehet, naiset:

»Kyll’ poika päästää tulemaan!»

Ja tultuansa kouluun häntä

kiitettiin vaan yhtenään:

»Kas siin’ on poika, joka oppii

kaikki noin vaan leikkinään!»

Ja vaikka poika vastusteli:

»Lahjakas en olekaan!»

se auttanut ei, häntä yhä

hyväpäiseks sanotaan.

Toverit hänt’ kadehtiipi:

»Ois vainen mulla moinen pää!

Kas silloin mulla, kuten hällä

luvut menis leikkinään.»

Vaan poika hikoellessansa

läksyjensä ääressä

ajatteli: »Onnetont’ on

olla ‘hyväpäisenä’.»

Jos koulussa ei osanne hän,

sanoo maister’, moititaan:

»Niin laiska olet, vaikka ompi

pää sulla, järki semmoinen.»

Vaan pojan posket kalvakoiksi

käyvät yhä enemmän,

koukuks käypi vartalonsa,

rintansakin pilaa hän.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.